maanantai, 8. toukokuu 2017

Näyttöportfoliotilaisuus = Osaamisen kehittymisuunnitelma

Valitsin näyttöseminaariin ns. vaihtoehtoisen tavan esittää osaamista, eli suullisesti esitellä oman opetusfilosofiani ja tulevaisuuden kehittämisen kohteet. Viimeiset kolme viikkoa olen lukenut, reflektoinut ja kirjoittanut valinnaisia, joten melkoinen kiire ja väsymys painoi loppumetreillä...

Olin onneksi aamulla ensimmäisenä vuorossa. Päätin että kerron miten olen päässyt omasta mielestäni osaamistavoitteisiin ja minkälaiset asiat ovat ammatillisena opettajan tärkeitä, nimen omaan liiketalouden alalla. Sainkin Anulta ihan mahtavaa palautetta verkostointiosaamisesta, ohjaamisesta ja aitoudesta. Kiitos Anulle kuljetusta matkasta, ja kaikesta vertaistuesta, myös yksityiselämän puolella <3 Koen että omia vahvuuksia on nimen omaan heittäytyminen, oman alan eli liiketalouden tarpeiden tunnistaminen, sosiaalisuus, verkostoituminen ja luovuus.

Oli mielenkiintoista olla tilaisuudessa opiskelijoiden kanssa, jotka olivat jo siirtyneet uuteen OPS:iin. Kaikilla oli todella erilaiset taustat ja sisällöt.

Tässä lyhyesti oma filosofiani:

20170507_204058.jpg

Matkan varrella opittua:

IMG_8486.jpg

Kun aina menee jotain pieleen, niin aloitin koko homman nurinperin.... :D

IMG_8475.jpg

maanantai, 8. toukokuu 2017

Valinnainen opintojakso: Nuoren opiskelijan kasvun ja kehityksen tukeminen

Viimeinen valinnainen opintojaksoni oli ”Nuoren opiskelijan kasvun ja kehityksen tukeminen”. Opintojakso oli todella mielenkiintoinen, ja avasi kyllä silmiä esimerkiksi omien lasten suhteen, ja myös työssäni tapaamieni nuorien suhteen. Opintojakso oli myös aika vaativa, asioita joutui todella paljon pureskelemaan, mutta tuli paljon ahaa-elämyksiä kun ymmärsi mistä on kysymys.

Laitan tähän muutaman lainauksen opintojakson laajasta materiaalista:

Robert J. Havighurst on tullut tunnetuksi eri-ikäisten ihmisten kehitystehtäviä koskevista ajatuksistaan. Kehitystehtävät ovat haasteita, joiden kohtaaminen ja joista selviytyminen mahdollistavat yksilön kehittymisen ja siirtymisen seuraavaan elämänvaiheeseen. (Dunderfelt 2011, s. 85.)

Nuoruuden kehitystehtävinä on Havighurstin mukaan: saavuttaa uusi ja kypsempi suhde molempiin sukupuoliin, löytää itselleen maskuliininen tai feminiininen puoli, hyväksyä oma fyysinen ulkonäkönsä ja oppia käyttämään ruumistaan tarkoituksen mukaisesti, saavuttaa tunne-elämässä itsenäisyys vanhempiin ja muihin aikuisiin nähden sekä valmistautua avioliittoon ja perhe-elämään, ottaa vastuuta taloudellisista seikoista, kehittää maailmankatsomus, arvomaailma ja moraali, joiden mukaan voi ohjata elämäänsä ja pyrkiä ja päästä sosiaalisesti vastuulliseen käyttäytymiseen. (Dunderfelt 2011, s. 85.)

Nuori etsii minäkuvaansa ja maailmankuvaansa. Nuoruuden uhma, aggressiot, tunnevyöryt ja muut itsenäistymisen taistot on nähtävä näitä sisäisiä kehitysvaiheita vasten. Koko sisäinen psyykkinen maailma käy läpi valtavan rakenteellisen ja toiminnallisen muutoksen. (Dunderfelt 2011, s. 88.)

Nuoruuteen kuuluu voimakasta aiemmin opitun kyseenalaistamista ja kriittistä tarkastelua. Nuoruus on aikaa, jolloin yksilö rakentaa aktiivisesti omaa ajattelumaailmaansa eli oman elämän palapeliä. Hän tekee ymmärrettäväksi sitä, mitä on aiemmin oppinut, ja suuntautuu sen pohjalta tulevaan. Kun nuori harjoittelee oppimansa tiedon arviointia ja kriittistä kyseenalaistamista, hän kehittää myös ongelmaratkaisukykyjään. Kriittisyys kertoo siis itsenäisen ajattelun harjoittelemista. (Kronqvist, Pulkkinen 2007, s. 169.)


Olen työssä yläkoulussa, ja teen töitä opettajien kanssa. Opettajien kanssa keskustellessa huomaa, että nuoruus on tosiaan vaikeaa aikaa. Nuoret käyttäytyvät joskus täysin irrationaalisesti, jonain päivänä joku voi olla todella ystävällinen ja toisena päivänä taas aggressiivinen ja uhmakas. Nuoret myös kyseenalaistavat kaiken. Heidän mukaansa mikään opetettu ei ole tärkeää, ja nuoria on vaikeaa saada joskus motivoitumaan. Jos opiskelijaryhmässä on kokonaisuudessaan rauhaton tunnelma, voi opettaminen olla täysin mahdotonta.

Ammatillisen opettajan on ainakin hyvä tietää, miksi kommunikointi nuorten kanssa voi olla vaikeaa. Omassa työssä ainakin huomaa, että hormonit määräävät aika paljon. Nuorten käytös on todella ailahtelevaista, välillä täysin irrationaalista. Jonain päivänä joku oppilas voi olla ystävällinen, ja taas seuraavana päivänä aggressiivinen. Jotkut nuoret taas ovat todella tapapainoisia ja aikuismaisia. Nykyajan trendi tuntuu olevan ihan hirveä kielenkäyttö, nuoret puhuvat tosi rumasi toisilleen ja myös aikuisille. Ammatillisena opettajan on hyvä varautua siihen, että kommunikointi nuorten kanssa ei ole helppoa. Meillä esimerkiksi on nuoria, jotka haistattelevat ja viljelevät kirosanoja, mutta joskus tuntuu että ihan kuin he eivät voisi sille itse mitään. Ihan kuin kielenkäyttö olisi suojapanssari maailmaa vastaan.

Nuoret
  kyseenalaistavat kaiken, ja tähän on hyvä varautua. Yläkoulussa ainakin on ihan yleistä, että nuoret eivät usko, että mitään mitä he oppivat, tarvitsee yhtään missään. Koulunkäynti ja opiskelu on monen mielestä turhaa. Opettajana on hyvin vaikeaa saada nuoret motivoitumaan, vaikka esimerkiksi ruotsin tai matematiikan opiskeluun. Ammatillisena opettaja varmasti nuorten angsti ja kyseenalaistaminen on hyvä ottaa huomioon opetuksen suunnittelussa. Täytyy olla todella luova ja kekseliäs, että saa kaikki opiskelijat innostumaan. Toisaalta kyseenalaistaminen saattaa synnyttää hyvin antoisia keskusteluja, joista oppivat sekä opettaja että oppilaat.

Nuori saattaa olla myös hyvin epävarma ammatin valinnastaan. Opettajana ainakin tulee tukea ja kannustaa nuorta, mutta onneksi ammatillisissa oppilaitoksissa on aina myös pätevät opinto-ohjaajat ohjaamassa nuorten ura-valintoja. Se on aina mielestäni ollut outoa, että uraa koskevia päätöksiä pitää tehdä jo yläkoulussa, kun nuori on vielä niin kypsymätön ja keskeneräinen; ja pitäisi tehdä koko loppuelämää koskevia päätöksiä. Ei ole kauhean harvinaista, että opiskelualakin vaihtuu vielä kesken ammattikoulutuksen.

Nuoren itsetunnon kehittyminen vaatii kehuja ja kannustusta. Kaikkien opettajin läpi koulutuksen pitää pyrkiä kannustamiseen, siihen että löydetään ja tuetaan vahvuuksia, enemmän kuin keskitytään heikkouksiin. Onnistumisen kokemukset vahvistavat nuoren itsetuntoa, ja ammatillisella opettajalla on siinä varmasti suuri rooli. Koska kaikessa opiskelussa palautteen antaminen on tärkeää, opettajan tulee olla palautteen antamisessa varovainen, jotta nuoren itsetunto ei koe kolausta. Pettymysten sietäminen voi olla nuorelle todella vaikeaa, ja oma vasta rakentumassa oleva identiteetti voi saada ison kolauksen, kun eteen tulee ongelmia. Nuori voi olla myös hyvin epävarma omasta osaamisestaan. Ammatillisen opettajan tuleekin osata tukea ja tsempata nuorta niin, etteivät pettymyksen käy ylivoimaisiksi.

Nuorilla siis saattaa olla monenlaisia ongelmia ja haasteita. Oleellista on pystyä tunnistamaan, voiko ammatillinen opettaja auttaa ja tukea nuorta, vai tarvitaanko esimerkiksi oppilashuollollisia tukitoimia. Silloin on hyvä turvautua muiden ammattilaisten apuun.

Lähteet:

LÄHTEET
Kronqvist E-L., Pulkkinen M-L
  2007. Kehityspsykologia, matkalla muutokseen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.
Dunderfelt, Tony 2011. Elämänkaaripsykologia. Helsinki: WSOYPro.


Palautetta Raijalta:

Hei Sini!

 

Kiitos paljon erinomaisista vastauksistasi. Perehtyminen on ollut sinulla todella huolellista ja olen vakuuttunut, että voit hyödyntää oppimaasi. Vaikka teoriat ovat ajallisesti jo vanhoja, ovat ne silti päteviä tuomaan näkökulmaa ihmisen kehittymiseen. Toki eri viitekehyksistä luodut teoriat voivat painottaa ihmisen kehityksessä eri puolia, riippuen viitekehyksestä. Alla joitakin kommenttejani:

 

Kokosit vastauksessasi yhteen keskeiset psyykkiset, emotionaaliset, sosiaaliset, biologiset ja seksuaaliset (fyysiset) kehitystehtävät. Tunne-elämä, ajattelu ja maailmankuva elävät voimakasta rakentumisen aikaa. Kuvasit selkeästi niiden ilmenemisen ja niiden merkityksen ihmisen kokonaiskasvun kannalta. Kokosit hienosti eri lähdekirjallisuudesta näitä asioita yhteen. Nämä monet kehitystehtävät näkyvät todellakin päällepäin useasti irrationaalisena käyttäytymisenä meidän aikuisten näkökulmasta katsottuna.

 

Pohdit esimerkkien kautta vertaisryhmän vaikutusta nuoren identiteettiin. Kuvaat osuvasti, miten tuen hakeminen  voi olla sekä myönteinen että kielteinen ja ryhmään identifioituminen on tärkeää.

 

Pohdinnassasi toit hyvin esille sosiaalisen median mahdollisuuden rakentaa identiteettiä sekä tietoisesti että satunnaisilla verkkovierailuilla. Molempiin muotoihin liittyy lisäksi mahdollisuus rakentaa halutun mukainen identiteetti tai kokonaan keksitty identiteetti. Pohditkin hyvin keksityn virtuaali-identiteetin hyvä ja huonoja puolia. Oma esimerkkisi valaisee myös hyvin tätä asiaa. Myös Facebookissa voi olla tavoitteena nostaa itsestä jokin tietty puoli esiin ja korostaa sitä ja näin myös rakentaa uutta identiteettiä. Nostat kivasti esille sosiaalisen median hyviä puolia. Tämä on tärkeä näkökulma pitää esillä ja ymmärtää se myös eri kehitysvaiheiden näkökulmasta.

 




IMG_8485.jpg

tiistai, 25. huhtikuu 2017

Valinnainen opintojakso; Itsensä johtaminen ja työhyvinvointi


Ei ollut vaikeaa hypätä tähän opintojaksoon, opetinhan työyhteisötaitoja ammattikorkeakoululaisille viime kesänä. Materiaali oli siis tuttua. Opiskelutaktiikkani oli pelata varman päälle, eli kirjoitin kaikista neljästä kysymyksistä esseet valmiiksi, sivuja tuli n. 50. Onneksi pystyi käyttämään osittain samaa lähdekirjallisuutta. Kun sain tenttikysymyksen, lähetin vaan vastauksen Pirkolle. Mukavaa esseissä oli mahdollisuus laajaankin omaan pohdintaan. Opettajan ammatillista roolia on helppo peilata omassa työssä, kun teen töitä opettajien kanssa päivittäin, kouluympäristössä, sen moninaiset haasteet tuntien.

Itsensä johtaminen yllätti, totesinkin esseitä kirjoittaessa, että tiukkaa itsensä johtamista joutuu tekemään päivittäin. Se että ylipäätään selviytyy kahden lapsen äitinä opiskeluista, luottamustehtävistä, lasten harrastuksista, omista harrastuksista ja kaikista elämän tarjoamista yllättävistä haasteista. Työssä joutuu jatkuvasti aikatauluttamaan, priorisoimaan ja selviämään ongelmallisista tilanteista. Opintojaksosta opin itseni tiukemman johtamisen sijaan ehkä enemmänkin sitä, että pitäisi olla myös itselleen armollinen. Sekin on hyvää itsensä johtamista, että osaa laittaa tauolle sellaiset asiat, joihin voimavarat eivät riitä. Myös tunnetiloja tuli pohdiskeltua tarkkaan, ja pohdinnoista on varmasti hyötyä ammatillisen opettajan työssä ja myös nykyisessä työssä, puhumattakaan työn ulkopuolisesta vuorovaikutuksesta vaikka läheisten kanssa.

Työhyvinvointi asiat ovat olleet aina lähellä sydäntä. Melkein harmitti, että en päässyt lähettämään työhyvinvointia koskevaa esseetä opettajalle. Työhyvinvointi koostuu niin monesta pienestä asiasta, mutta väittäisin että ehkä tärkeimpiä on esimiesten ja työntekijöiden itsensä työyhteisöön luoma ilmapiiri, sekä se että pystyy itse vaikuttamaan työhönsä ja kokemaan sen myös merkitykselliseksi. Itselleni on tärkeää myös itsestäni huolehtiminen, se että liikkuu, lepää ja syö terveellisesti, unohtamatta tässäkään armollisuutta, eli elämässä pitää myös olla joustoa. Työilmapiiriin voi vaikuttaa tosi pienillä asioilla, kuten että tervehtii ja on mukava työkavereille ja yrittää suhtautua muutoksiin positiivisesti. Näihin ainakin itse pyrin omassa työssä ja varmasti ammatillisena opettajana. Flow-tilaa välillä kaipailen nykyisessä työssä, siksi niin kovasti haluaisin päästä opettamaan….

Tämä oli toi kiva opintojakso, esseeitä kirjoittaessa oppi myös tuntemaan itseään, omia vahvuuksia ja myös kehittymiskohteita.

Palautetta opintojaksosta:

"Olet joutunut todella miettimään ratkaisuja ja johtamaan itseäsi arjen pyörityksessä. Olet suorastaan virtuoosi itsesi johtamisessa :) Opetusharjoittelu oli sinulle hyvä kokemus ja pohdit ammatillisen opettajuuden asioita hyvin. Seuraat työssäsi sivusta opettajien työtä ja siitä näkökulmasta tuot erinomaisia huomioita kirjoitukseesi. Osaat kuvata ammatillisen opettajuuden haasteita ja mahdollisuuksia mielenkiintoisesti. Toivottavasti toimit vielä jonakin päivänä ammatillisena opettajana ja sovellat käytäntöön osaamistasi. Onnea matkaan!"

keskiviikko, 1. helmikuu 2017

APE15: Erityiskasvatus

Tämä onkin sitten osa-alue, jonka olen kokenut haasteelliseksi mahdollisesti tulevassa opettajan työssä. Auttaa tosin, että oman työn kautta on aika hyvä käsitys, mitä kaikkea erityiskasvatus tuo tullessaan. Erityiskasvatukseen kuuluu valtavasti käsitteitä, joista suurin osa on varmasti opettajillekin aluksi outoja. Oman työn etuna tutuksi ovat tulleet, erityisopetus, yleisopetus, erityinen tuki ja tehostettu tuki, eriyttäminen ja HOJKS. Haasteelliseksi asian tekee erityisopetuksen moninaisuus: erilaiset vammat, sairaudet, oppimisvaikeudet ja muu tuen tarve niputetaan saman erityisopetuksen alle. Perusopetuksessa ainakin törmää jatkuvasi haasteeseen; miten ottaa näitä kaikkia tasapuolisesti huomioon, esim. erityisluokassa saattaa olla mitä moninaisempia vaikeuksia.

Oma ajatukseni on, että mahdollinen erityisen tuen tarve täytyy ottaa huomioon opiskelija kerrallaan, yksilönä. Myös työkavereina olevien erkkaopettajien haastattelu on antanut paljon realistista kuvaa siitä mitä erityisopetus on; pahimmillaan samassa luokkatilassa on kymmenen todella erilaista oppimisen vaikeutta, voi olla käytöshäiriöitä, keskittymiskyvyn puutetta, lukivaikeutta, hahmottamisen vaikeutta. Ammatillisella puolella erityisopetuksessa saattaa olla samalla luokalla cp-vammaisia, down-opiskelijoita ja esim. opiskelijoita joilla on jokin diagnosoitu mielenterveysongelma. Joskus opiskelijoilla voi olla jopa useita diagnooseja. Ja kuitenkin kaikki opiskelijat on otettava huomioon.

Olen joskus vieraillut Validia Ammattiopistossa tunnilla suorittaessani kasvatustieteen perusopintoja, ja siellä sai hyvän käsityksen mitä opetus voi olla. Kokonainen tunti käytettiin siihen, että saatiin keittiö-alan opiskelijat ymmärtämään mikä on desilitra ja miten sitä mitataan. Käytössä oli jos jonkinlaisia metodia ja välinettä, toisin sanoen ammatillisen erityisopetuksen puolella meistä tuntuvat yksinkertaiset asiat voivat olla opiskelijoille hyvinkin vaikeita ymmärtää. Erityisopettajan työn haasteellisuus konkretisoitui. Jos ajattelee perusopetusta, haasteet ovat kuitenkin pienempiä kun vertaa ammatilliseen erityisoppilaitokseen. Puhumattakaan psyykkisistä haasteista, opiskelijat saattavat olla jopa aggressiivisia.

Toinen yllättävä asia on lainsäädäntö. Erityiskasvatukseen liittyy lakeja ja asiakirjoja, joihin liittyy tarkat säädökset; miten niitä säilytetään ja käsitellään. Varsinkin salassapitosäädökset ovat tiukat.

Itse olen aina ajatellut, että en koskaan pystyisi työhön erityisopetuksen puolella, enkä lainkaan ihmettele että pätevistä eritysopettajista on huutava pula. Mutta varmasti ammatillisena opettajan törmää kuitenkin erityisopetuksen haasteisiin. Varmasti haasteissa auttaa se, että osaa suhtautua asioihin riittävällä tyyneydellä ja tapaus kerrallaan, ja hakee tarvittaessa apua oppilashuollosta tai muilta asiantuntijoilta.

Kirsin, Tanjan, Kaisan ja Lassen vetämä erityiskasvatuksen jakso oli kivasti toteutettu, oli paljon erilaisia materiaaleja ja oli myös hyvä idea laittaa meidät opettamaan osa-alueita toisillemme. Opin paljon uutta erityiskasvatuksesta, kuten millaisia erilaisia oppimisen esteitä on olemassa.
 

keskiviikko, 1. helmikuu 2017

APE14: Kestävä kehitys

Jaana avasi AC:lla kestävää kehitystä mahtavasti. Itse oli ajatellut aiemmin sitä vain ympäristö-näkökulmasta, mutta nyt otettiin esille ekologisen kestävyyden lisäksi kolme muuta ulottuvuutta; taloudellinen kestävyys, kulttuurinen kestävyys ja sosiaalinen kestävyys.

Kun itse työskentelen oppilaitoksessa, ekologinen kestävyys on itselle todella lähellä sydäntä. Päivittäisessä työssä opettajien kanssa yritän itse vaikuttaa esimerkiksi paperin kulutukseen. Jos ajattelen itseäni opettajana, niin varmasti käyttäisin mahdollisimman paljon sähköisiä työvälineitä, jotta paperia kuluisi mahdollisimman vähän. Ope-opinnoissa on onneksi perehdytty tosi paljon erilaisiin verkko-opetusympäristöihin, joihin on ollut pakko tehdä opetusmateriaalia ilman paperia. Uskon että tämä tulee yleistymään tuntuvasti. Tosin esim. perusopetuksen puolella kirjoittamisen on tärkeää oppimisenkin kannalta. Sähköisiä opetusmateriaaleja tehdessä pitääkin panostaa toiminnallisuuteen, jotta pystyy varmistamaan oppimisen.

Meillä myös kierrätetään paljon opetusmateriaaleja, viime viikolla esimerkiksi vein teknisen työn jämäpaloja lähipäiväkodin käyttöön. Toisen roska on toisen aarre :)

Taloudellinen kestävyys on omallakin työpaikalla tullut tutuksi, meillä on hyödynnetty tilat viimeistä piirtoa myöten. Hyvin harvalla esim. on enää kotiluokkaa, vaan opettajat kiertävät luokissa, jotta saadaan kaikki tilat mahdollisimman hyvin hyödynnettyä. Tällä on kuitenkin kääntöpuolensa: oman tilan puuttuminen vaikuttaa suoraan työhyvinvointiin (sosiaalinen kestävyys kärsii, voidaanko aina olla taloudellisia, jos se vaikuttaa muihin osa-alueisiin?).

Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa sitä, että työympäristö on turvallinen, viihtyisä ja esteetön, henkilöstö voi hyvin ja on tasa-arvoa, yhteistoiminnallisuutta, avoimutta ja osallistumisen mahdollisuus. Opetin kesällä 2016 työyhteisötaitoja Metropoliassa, ja nämä asiat ovat todella lähellä sydäntä. Myös omalla työpaikalla usein keskustelen esimieheni kanssa, mitä voisimme yhdessä tehdä, jotta saamme työyhteisön ilmapiiria muutettua paremmaksi?

Kulttuurinen kestävyys on myös hyvin ollut esillä omassa työpaikassa, ja varmasti tulen ottamaan sen  huomioon myös opettajana. Oma kotikaupunkini Sibeliuksen synnyinsijana onkin otollinen paikka vaalia paikallista kulttuuria. Perusopetuksessa on mm. kulttuuripolku, jossa oppilaat tutustuvat paikalliseen kulttuuriin ja historiaan. Miksei tällaisia projekteja voisi tehdä myös ammatillisella puolella, esim, omalla alalla sitoa yhteen liike-elämä ja paikallinen kulttuurihistoria. Monikulttuurisuus on myös tärkeää, erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen, ja olla opettajana esimerkkinä opiskelijoille.

kes%C3%A4t%C3%A4v%C3%A4%20kehitys.jpg
Kuva: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Maalleoppimaan/Miksi%20maalle%20oppimaan/Kest%C3%A4v%C3%A4%20kehitys%20ja%20kasvatus