Mitä on oppiminen?

Oppiminen on prosessi, jossa omaksutaan uusia asioita, tietoa ja taitoja, ja myös uudenlaisia ajattelutapoja tai näkökulmia. Oppimista tapahtuu läpi ihmisen elämän, ja oppiminen myös muuttaa ihmistä itseään. Oppimistapoja ja tyylejä on hyvin erilaisia, ja niihin vaikuttaa ympäristön ja opetuskeinojen lisäksi myös ihmisen oma persoona ja temperamentti. Ihmisillä on oppimiseen myös erilaisia motiiveja, jotka ohjaavat oppimista ja myös sen ohjaamista. Oppiminen on siis hyvin yksilöllinen prosessi, johon vaikuttavat sekä opiskelija että opettaja.

Millaisia oppimisnäkemyksiä on?

Oppimiskäsitykset perustuvat erilaisiin tieteellisiin näkökulmiin. Opetustuokioissa mainittiin neljä tärkeintä oppimiskäsitystä, behavioristinen, kognitiivinen, humanistinen ja konstruktiivinen oppimiskäsitys. Behavioristisessa käsityksessä opetus perustuu tiedon siirtämiseen, toistoihin ja siihen että oppija on passiivisessa roolissa. Kauppilan mukaan opettajan kannalta behavioristinen oppimiskäsitys on helppo soveltaa oppimistilanteisiin ja sitä on pidetty yleisesti ihan toimivana mm. perusopetuksessa. (Ihmisen tapa oppia, 2000)

Humanistisen oppimiskäsityksen mukaan oppimien pohjautuu kokemukselliseen oppimiseen ja oppijalla on vahva halu ja motivaatio oppimiseen. Oppimisprosessissa oppija, ohjaaja ja ryhmä ovat vuorovaikutuksessa, opiskelija on vastuussa omasta oppimisestaan ja opiskelu on itseohjautuvaa. Tämän hetkinen opiskelu ammatillisessa opettajakorkeakoulussa on hyvin vahvasti tällaista humanistista oppimista. Tuutor toimii ohjaajan roolissa, mutta opiskelijat toimivat ryhmänä vuorovaikutuksessa, toisiaan opettaen. Aikuisopiskelu vaatii aina itseohjautuvuutta.

Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä pyritään ensin hahmottamaan kokonaiskuva, ja sen jälkeen siirrytään yksityiskohtiin. Opetus perustuu ongelmanratkaisuun ja omaan ajatteluun, tässä näkemyksessä on myös tärkeää että oppija on aktiivinen

Konstruktiivisessa oppimiskäsityksessä oppija on tavoitteellinen ja aktiivinen tiedon hankkija ja muokkaaja. Uutta tietoa rakennetaan aiemmin opitun päälle, ja oppiminen nähdään tiedon prosessointina. Oppimisprosessi lähtee jostain käytännön ristiriidasta, oppija pyrkii ratkaisemaan ongelman joko hankkimalla uutta tietoa, tai järjestämällä tietoa uudella tavalla.

Oppimiskäsitykset oli tässä teemassa helppo ymmärtää. Jäin itse pohtimaan, kuinka paljon erilaisia oppimiskäsityksiä todellisuudessa on? Reijo Kauppila mainitsee pohtii kirjassa "Ihmisen tapa oppia" sosio-konstruktiivista oppimiskäsitystä. Olisinkin mielellään käsitellyt tällaista suuntausta enemmän, koska liitän näkemyksen vahvasti näihin opettaja-opintoihin. Sosiokonstruktiivinen oppimisnäkemys on kehittynyt konstruktiivisesta oppimisnäkemyksestä, jossa oppiminen tapahtuu tietyissä sosiokulttuurisissa konteksteissa. Oppiminen on laaja-alainen prosessi, johon kuuluvat itseohjautuvuus, sisäinen ja ulkoinen reflektio, sosiaalisatio-prosessi ja identiteetin kehitys. Suuntauksen mukaan opettaja edistää opiskelijan mielekästä oppimista, ja auttaa sisäisen motivaation kehittymistä. Omat opinnot voi myös vahvasti liittää sosio-konstuktiiviseen oppimiskäsitykseen. Me opiskelijat toimimme  ryhmänä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja meitä ajaa sisäinen motivaatio, halu oppia ja osata.

Miten oppimista ohjataan?

Oppimisen ohjaamisessa otetaan ensin huomioon opetussuunnitelma, joka antaa raamit ohjaamiselle ja oppimiselle. Opettaja voi ohjata opiskelijaa joko yksilö- tai ryhmätasolla. Ammatillisen opettajan ohjaamisessa on pedagogisen ohjaamisen lisäksi tärkeää ammatillisen kasvun ohjaus. Käytännössä ajattelisin tämän tarkoittavan sitä, että ohjataan opiskelija löytämään omia vahvuuksiaan ja niitä alueita, joille hän voi ammatillisesti suuntautua. Ohjaamisessa tulee ottaa huomioon oppijoiden erilaiset taustat, oppimistyylit ja myös persoona.

Varsinkin liiketalouden opintojen ohjaamisessa ammatillisen kasvun ohjaus on tärkeää. Merkonomit ja tradenomit voivat sijoittua hyvin erilaisiin työtehtäviin, ja tärkeää olisikin löytää opiskelijan kanssa yhdessä ne osa-alueet, jotka tuntuvat omimmilta työelämää ajatellen. Perusopinnoissa opiskellaan pintapuolisesti liiketalouden eri osa-alueita, ja vasta syventävät opinnot määrittelevät, mihin suuntautuu ammatillisesti. Omissa tradenomi-opinnoissa tällaista ammatillista ohjaamista ei juurikaan ollut, syventävien opintojen vaihtoehtojakin oli todella vähän tarjolla monimuoto-opintoina. Olen itse jäänyt pohtimaan, miksi ammattikorkeakoulussa koettiin, että aikuisopiskelijat eivät tarvitse ammatillista ohjausta?

Mikä merkitys oppimisstrategioilla on oppimisen ohjaamisessa?

Oppimisstrategialla tarkoitetaan opiskelijan motiiveista lähtevää suuntautumistapaa opiskeluun. Strategiat ovat mutkikkaita tiedonhakuprosesseja, jotka vaikuttavat laadullisesti ja määrällisesti oppimistapahtumaan. Oppija käyttää strategioita tehdäkseen oppimisen helpommaksi, tehokkaammaksi ja miellyttävämmäksi. Oppija käyttää voi käyttää montaa erilaista strategiaa, mutta myös vaihtaa strategiaa kesken opiskelun. Usein opeteltavan asian mielekkyys saattaa vaikuttaa käytettyyn strategiaan. Jos esimerkiksi haluaa vain läpäistä jonkun kurssin, opiskelija saattaa vain opetella ulkoa yksityiskohtia, sen sijaan että ymmärtäisi oppimansa syvällisesti ja osaisi liittää sen käytäntöön.

Yleisimmin käytetään jaottelua:

- pintasuuntautunut oppiminen
   = oppija painaa mieleen yksityiskohtia, mutta ei välttämättä liitä niitä käytöntöön. Ominaista ulkoaopettelu, jolloin tieto unohtuu nopeasti. Pintatason oppimisstrategiassa oppija ei   välttämättä edes täysin ymmärrä oppimaansa, tai osaa soveltaa sitä

- syväsuuntaunut oppiminen
    = oppija ymmärtää opittavan asian ja pystyy liittämään sen kokonaisuuteen, pystyy hyödyntämään oppimaansa myös käytännössä, syvällisen oppimisen taustalla usein aito  motivaatio oppimiseen

Toinen jaottelu:
                      - kognitiivinen oppimisstrategia (edesauttaa tiedon jäsentelyä ja koodaamista)
                      - metakognitiivinen oppimisstrategia (auttaa kognitiivisten prosessien suunnittelussa)
                      - resurssienhallintastrategia (auttaa hallitsemaan saatavilla olevia resursseja, kuten aikaa,              
                        tarjolla oleva apua jne.)

Oppimisstrategioiden ymmärtäminen oli mielestäni APE4-kokonaisuuden vaikein osa. Sana strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään pääsemään tiettyyn tavoiteltuun päämäärään. Opiskelija siis käyttää opiskelussaan erilaisia strategioita (=suunnitelma, toimintamalli), usein useaa strategiaa rinnakkain ja välillä strategiaa vaihtaen. Otimme omassa opetustuokiossa hyväksi esimerkiksi ruotsin kielen kurssin. Kun ei ole motivaatiota ymmärtää ja liittää opittua käytäntöön, opiskelija saattaa käyttää pintapuolista strategiaa, eli opetella ulkoa fraaseja ja sanoja, jotta läpäisee tuon vaikean ruotsin kielen kurssin.

Opettajan on tärkeää työssään huomata opiskelijoiden käyttämät erilaiset strategiat, ja ryhmämme oli yhtä mieltä siitä, pitäisi aina pyrkiä syväsuuntautuneeseen oppimiseen. Miten opiskelijan motivaatioon, ja sen kautta oppimisstrategiaan sitten voi vaikuttaa? Omista tradenomiopinnoista tulee mieleen työoikeus, joka ei kurssina itsestäni tuntunut kovin houkuttelevalta, enkä ollut kovin motivoitunut oppimiseen. Kuitenkin opettaja omalla persoonallaan, huumorilla ja mielenkiintoisilla todellisen elämän tarinoilla sai kytkettyä opiskeltavan materiaalin käytäntöön, teki oppimisesta syvää ja loi opiskelijoilla motivaation opiskella kurssin sisältö syvällisesti. Opettajan tulee siis ottaa huomioon erilaiset oppimisstrategiat joita oppilaat käyttävät,ja myös pyrkiä vaikuttamaan opiskelijan motivaatioon, joka määrittelee käytetyn strategian.