APE5: Opetuksen monipuolisuus

Opetusmenetelmien luokittelu

Ensimmäinen suuri pedagoginen oivallukseni tulee vasta tämän APE5-jakson aikana. Aiemmissa teemoissa olemme päässeet omien ryhmien kanssa valmistelemaan opetustuokiota ja myös työstämään aihetta. Kun aloin suunnittelemaan teeman avaamista blogiin, tajusin että en muista AC-istunnosta, enkä koko osa-alueesta mitään. Jouduin kuuntelemaan istunnon pariin kertaan. Tästä huomaan, kuinka tärkeää on, että opiskelija on opetuksessa aktiivisessa roolissa. Toki opetustuokiossa oli joitain aktivoivia menetelmiä, kuten kännykkä-sovellus Kahootilla tehty gallup, mutta itselleni jäi jotenkin irralliseksi aihe-alueesta. Jos opetuksessa on tällaisia aktivointimenetelmiä, niiden pitäisi haastaa ajattelemaan asiaa syvemmin. Opetustuokiossa oli toki paljon muitakin aktivoivia menetelmiä, kuten ryhmätyötä pienissä ryhmissä. Mutta vasta luentoa uudelleen kuuntelemalla sain palautettua mieleen, mistä opetuksessa oikein puhuttiinkaan.

Opetusmenetelmien luokittelu

Opetusmenetelmiä voidaan luokitella monella eri tavalla, yksi tapa luokitella:

- Yksilöllinen menetelmä
- Kouluttajalähtöinen menetelmä
- Ryhmätyömenetelmä
- keskiössä sulautuva opetus

(AC-istunnot materiaali 9.9.2015)

Yksilöllisiä menetelmiä voivat olla vaikka: päiväkirja, blogi, portfolio, aineiston opiskelua ja muistiinpanot. Kouluttajalähtöinen menetelmä on esimerkiksi luennointi, ryhmätyömenetelmiä taas on valtavasti erilaisia, kuten: aivoriihi, paneelikeskustelu, learning cafe, porinaryhmä..... Sulautuva opetus tarkoittaa erilaisten opetus- tai oppimisympäristöjen yhdistämistä, kuten meidän APE-opinnoissa, joissa yhdistellaan lähi- ja verkko-opetusta.

Yksilöllisten opetusmenetelmien etu on sen, että opiskelija voi edetä haluamaansa tahtiin, itsenäinen opiskelu edistää yksilön päätöksentekotaitoja ja vahvistaa identiteettiä. Ryhmätyön etu on se, että opiskelijat voivat käyttää hyväkseen toistensa vahvuuksia, ja ryhmätyöskentely myös vahvistaa ryhmän vuorovaikutusta ja ryhmädynamiikkaa. Kouluttajalähtöinen menetelmä antaa opettajalle suuren aktiivisen roolin, mutta yksinään se todettu nykyään aika tehottomaksi menetelmäksi. Olemme luennoineet paljon APE-opintojen aikana, ja hyviä opetuksia on tullut, kuten se, että opiskelija jaksaa keskittyä luentoon vain hyvin lyhyen ajan, jos taukoja tai aktivointeja ei tule. Luennointi on opetusmenetelmänä ihan hyvä, kunhan sitä käytetään sopivasti lyhyinä pätkinä, oikeissa paikoissa ja muiden opetusmenetelmien kanssa vaihdellen.

Opeutsmenetelmien valinnassa täytyy ottaa huomioon monia eri tekijöitä, kuten opetettava sisältö ja tavoitteet, minkälainen ryhmä on kyseessä, minkälaisia resursseja opettajalla on käytössä (tilat, välineet, aika jne.) ja myös se, minkälaisia yksilöitä, persoonia ja oppijoita ryhmässä on. Myös opiskelijoiden lähtötaso, tavoitteet ja motivaatio vaikuttavat opetusmenetelmien valintaan.

Opetustuokiossa AC:lla tuli monia hyviä huomioita ihan käytännön työssä opetusmenetelmien valinnassa, kuten se että opettajan on hyvä käyttää sellaisia menetelmiä, jotka hän itse osaa. Opetusmenetelmiä on myös hyvä kerätä ns. "työkalupakkiin", jotta olisi mahdollisimman paljon erilaisia menetelmiä käytössä. Opetustuokiossa keskusteltiin myös siitä, että nykypäivänä opetuksessa ja opetusmenetelmien valinnassa tärkeää on vuorovaikutus, opiskelijoiden osallistaminen ja aktivointi. Pidän itse hyvin tärkeänä myös opiskelijoiden motivointia, opettajan tulisi pyrkiä käyttämään sellaisia menetelmä, jotka herättävät halun oppia.

Opetuksen monipuolistaminen

Anssi toi luennon alussa esille sen, että opetuksen monipuolistamisella on monia tärkeitä tarkoituksia. Opiskelijoiden on tarkoitus oppia, mutta tärkeää on se, että esimerkiksi peruskoululaiset ovat koulussa "päivätyökseen", jolloin oppimisesta ja opetuksesta pitäisi myös tehdä sellaista, että se on opiskelijoille mielekästä. Maailman jatkuvan muuttumisen vuoksi myös oppiminen on muuttunut, ei ole enää mielekästä opetella ulkoa, vaan erilaisia uusia taitoja, kuten mistä tietoa saa ja miten sitä voi käyttää. Uusien taitojen oppiminen on muuttuvassa maailmassa myös tärkeää.

Tulevaisuudessa ammatillisessa opetuksessa ollaan siirtymässä tiede- ja oppiainekeskeisestä opetuksesta työelämä-lähtöiseen opetukseen. Työelämälähtöisyys ja osaamisperustaisuus tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa koulutuksen tulee palvella enemmän työelämää, opiskelijoiden tulee saada sellaisia tietoja ja taitoja, joita tarvitaan käytännön työelämässä koulutuksen jälkeen. Oppimisen pitäisi tapahtua enemmän autenttisissa ympäristöissä, työpaikoilla. Tulevaisuudessa merkittävässä roolissa oppimisessa on myös kokemuksellinen oppiminen, poikkitieteellisyys ja monialaosaaminen (Osaamisperusteisuus todeksi -askelmerkkejä koulutuksen järjestäjille, Opetushallitus 2014).

(Pekka Peuran blogi: http://maot.fi/author/ppeura/)

Anssi kertoi luennolla, että opetusmenetelmiä tulisi vaihdella ja pyrkiä käyttämään sellaisia menetelmiä, jotka motivoivat opiskelijoita. Yksi vanhimmista ammatillisen opetuksen menetelmistä on "learning by doing", eli "tekemällä oppiminen", jossa keskeisenä sisältönä on tilannesidonnaisuus ja se perustuu aiempiin koettuun ja opittuun. Ilmiöoppinen on pinnalla olevan opetusmenetelmä. Ilmiöpohjainen opetus ja oppiminen lähtee aitojen, todellisen maailman ilmiöiden tarkastelusta opetusympäristössä. Ilmioppi-julkaisussa (Otavan Opisto 2014, s. 14) sanotaan, että "Maailma on oppikirja". Ilmiö-oppiminen tarkoittaa siis oppimista autenttisissa ympäristöissä, jossa tärkeässä roolissa on tutkiva oppiminen ja monitieteellisyys. Ilmiöoppiminen on tullut perusopetukseen, ja sen kautta pyritään tekemään tutuksi työelämää ja yritysmaailmaan.

Opetuksen perusperiaatteet

Maaritin APE5-luentomateriaalista poimin seuraavat asiat:

- Havainnollistaminen ja konkretisointi
- Aktivointi
- Vaihtelu
- Yhteistoiminta ja yksilöinti
- Arviointi ja palaute

Havainnollistamisella pyritään siihen, että opiskelija ymmärtää jonkun asian ihan konkreettisesti, käytännön tasolla. Tämä edesauttaa opiskelijaa ymmärtämään, miten jonkun asia liittyy käytännön tekemiseen ja työhön. Aktivoinnilla pyritään siihen että opiskelija on itse aktiivisessa roolissa ja osallisena oppimistekoon. Olemme APE-opinnoissa käyttäneet aktivointimenetelmiä joka istunnolla, välillä niissä hyvin onnistuen, väillä vähän paremmin. Antoisimpia hetkiä sekä opetuksen että oppimisen kannalta ovat olleet ne, jolloin ryhmä on innostunut keskustelemaan jostain aiheesta, ja on myös päädytty kriittiseen ajatteluun. Vaihtelulla pyritään säilyttämään opiskelijan vireystasoa. Hyvänä esimerkkinä tästä olivat APE5-istunnon erilaiset aktivoivat menetelmät, joilla katkaistiin istuntoa. Yhteistoiminnalla ja yksilöinnillä harjoitellaan työelämässäkin tarvittavia työtapoja, arviointi ja palaute taas ovat tärkeitä oppimisen ja osaamisen seuraamisen kannalta.