Ryhmädynamiikka

Koulussa kaikki opetus tapahtuu ryhmissä. Ammatillisessa työssä, opetuksessa ja ohjaamisessa pääpaino on kuitenkin yksilössä, ja yksilöiden pulmiin onkin helpompi tarttua kuin ryhmien ongelmiin. Opettajat kohtaavat tosiaan ja oppilaita pääasiassa ns. suurryhmässä. (Ryhmänhallinnalla tarkoitetaan opettajan kykyä ja taitoa hallita kokonaista koululuokkaa. Suurryhmä tarvitsee yleensä johtajan, eikä ryhmän hallinta ole aina helppoa. Tärkeää on saada ilmapiiri sellaiseksi, että vuorovaikutus on mahdollista. (Haapaniemi R., Räinä L., 2014. Rakenna oppiva ryhmä. Juva: PS-kustannus. s. 111, 112, 115, )

Teemaryhmä keltainen käsitteli omassa opetustuokiossaan ryhmädynamiikkaa. Ryhmädynamiikka tarkoittaa ryhmän jäsenten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta. Ryhmädynamiikkaan vaikuttaa ihmisten persoonallisuus, voimasuhteet, tunnetilat, sosiaaliset ärsykkeet, ympäristö ja muutokset.
 

Ryhmän kehittymisessä on erilaisia vaiheita (kuva: TrS opetusmateriaali). Muotoumisvaiheessa ryhmän jäsenet ovat vielä toisilleen vieraita ja roolit ovat vielä epäselvät. Ryhmän johtajan rooli on muotoutumisvaiheessa tärkeä, häneltä odotetaan tietoa ja ohjausta. Hyvä esimerkki ryhmän muotoutumisvaiheesta oli esimerkiksi oman APE-ryhmämme ensimmäiset lähiopetuspäivät. Maarit käytti menetelmiä (nimileikit), joilla saatiin aikaiseksi positiivista vuorovaikutusta ja syntymään myös luottamusta ryhmän jäsenien kesken.

Kuohuntavaiheessa ryhmät miettivät omaa paikkaansa, hakevat turvaa toisistaan ja jonkinalaiset roolit alkavat muodostua. Saattaa muodostua pienempiä ryhmiä, ja jäsenten välille saattaa tulla myös erimielisyyksiä. APE-opinnoissa on saattanut esimerkiksi pienryhmissä olla epäselvyyttä tehtävien jaossa, tai siinä miten jokin tehtävä toteutetaan. Aikuisopiskelijoilla varsinkin muiden kiireiden aiheuttamat paineet ja aikataulujen yhteen sovittaminen saattaa aiheuttaa klikkiä ryhmän jäsenten välillä. Opettajana kuohuntavaiheeseen voi vaikuttaa ohjaamalla opiskelijoita, käyttämällä erilaisia ryhmätyömenetelmiä, joilla saadaan aikaiseksi luottamusta opiskelijoiden välillä. Ohjaajana toimiminen saattaa olla todella haasteellista, koska opiskelijoiden erilaiset taustat, odotukset ja persoonallisuus vaikuttavat ryhmädynamiikkaan.

Yhteistyövaiheessa ryhmä sopii yhteisiä pelisääntöjä ja toiminta vaiheessa se toimii ja työskentelee hyvin yhdessä, ilmapiiri on hyvä ja ristiriitoja osataan ratkaista. APE-opinnoissa on ollut selkeästi havaittavissa tällainen vaihe, jossa saadaan aikaiseksi ryhmän sisällä flow-tila, jolloin työskentely sujuu jouheasti. Päätösvaiheessa ryhmän toiminta loppuu, ja jäsenet jakautuvat uusille urilla. Päätös voi joskus olla raskastakin, ja itse pohdin että oman APE-opiskeluryhmän hajoaminen saattaa herättää tulevaisuudessa suuria tunteita.

Ryhmän ohjaaminen ja ryhmätyömenetelmät

Miten ryhmää sitten ohjataan? Jotta opettaja voi ymmärtää ryhmädynamiikkaan, hänen on ymmärrettävä erilaisia ryhmädynamiikan prosesseja, jotka syntyvän jäsenten vuorovaikutuksesta. Hänen tulee pohtia oman ryhmänsä dynamiikkaa, ottaen huomioon jäsenten erilaiset taustat, arvioida dynamiikan vaikutusta tuleviin toimintoihin ja ohjata dynamiikan kehitystä niin, että se lisä jäsenten osallistumista, tyytyväisyyttä, ja auttaa edistämään tavoitteisiin pääsyä eli oppimista. (http://toponetti.fi, viitattu 6.11.2015). Opettajan pitää ymmärtää ja ottaa huomioon erilaiset roolit ja pyrkiä erilaisin menetelmin lisäämään ryhmässä avoimuutta, ja keskinäistä luottamusta.

Ryhmää voi ohjata erilaisilla ryhmätyömenetelmillä, joko suuremassa ryhmässä tai pienemmissä ryhmissä. Ryhmätyömenetelmiä on valtavasti erilaisia, ja menetelmä kannattaakin valita sen mukaan, mikä on tavoitteena. Ryhmätyömenetelmiä ovat mm. porinaryhmät, kumuloituva ryhmä, reflektiivinen ryhmätyö, aivoriihi, väittely, roolipelit, tarinat- ja case-tapaukset tai vaikka learning cafe. (Mykrä T. 2008. Opas opetusmenetelmistä, Educa.) Verkosta löytyy valtavasti erilaisia ryhmätyömenetelmien oppaita:

http://www.globaalikasvatus.fi/tiedostot/Fasilitaattorin_tyokirja.pdf
http://www.tyokalupakki.net/pages/index.php?id=117&pid=4
http://www.tevere.fi/menetelmia
http://www.innostaja.net/sivu.php?artikkeli_id=24 (tutustumiseen)

Ryhmädynamiikan ohjaamisen kannalta on tärkeää osata erilaisia ryhmätyömenetelmiä. Myös oppimisen kannalta ryhmässä toimiminen on tärkeää, liiketalouden opinnoissa usein tehdään suurempia projekteja ryhmätöinä. Usein myös innovatiivisuus ja luovuus pääsee valloilleen, kun ideoita kehitetään ryhmissä. Työelämän osaamisen kannalta on myös tärkeää oppia toimimaan ryhmässä, vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Haastattelin APE6-osioon lehtori Raisa Varstaa, joka kertoi että liiketalouden opettajana hän pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon opiskelijoita aktivoivia osallistavia menetelmiä (fasilitointi), joissa hän itse asettuu ohjaajan (fasilitaattorin) rooliin, antaen opiskelijoiden itse löytyy ongelmiin ratkaisut.

Työyhteisöllisyys

Olen joutunut viime aikoina pohtimaan paljon työyhteisötaitoja, koska toimin itse oman työyhteisöni ”muutosagenttina” ja osallistun työnantajani järjestämään työyhteisökoulutukseen. Työskentelen päivittäin opettajien kanssa, joten oppilaitosympäristöön liittyvät ongelmat ja haasteet ovat tuttuja. Jäppinen kuvaa kirjassa ”Onnistu yhdessä – työyhteisön kehittämisen kymmen avainta” yhteisöllisyyttä asiaksi, joka valitettavan usein on työyhteisöissä suljetun oven takana (s. 23). Yhteisöllisyyden avaimia ovat moniäänisyys, vuorovaikutus, asiantuntijuus, joustavuus, sitoutuminen, vastuunotto, päätöksenteko, neuvottelu, luottamukselle rakentuva kontrolli ja oman toiminnan arviointi. Moniäänisyys, vuorovaikutus ja asiantuntijuus liittyvät kommunikointiin, tietämiseen ja ymmärtämiseen ja luvat pohjan yhteisöllisyydelle. Asenteisiin ja ajattelutapoihin taas liittyvät joustaminen, vastuunkanto ja sitoutuminen. Neuvottelu ja päätöksenteko taas liittyvät toimintaan ja luottamukselle rakentuva kontrolli ja oman toiminnan arviointi taas sinetöivät yhteisöllisyyden (s. 22-23).

Opettajan oman työyhteisön yhteisöllisyyttä voi luoda ja parantaa esimerkiksi näiden avainten kautta. Opettajan voin antaa kaikkien mielipiteille tilaa, olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa (kuunteleminen on hyvä taito!) ja luottaa siihen, että jokaiselle on tietämystä, osaamista ja annettavaa. Joustavuus tuntuu olevan oppilaitos-ympäristöissä todella haastava osa-alue; omassa työyhteisössäni säästötoimenpiteet ovat aiheuttaneet töiden uudelleen jakamista, ja myös uudenlaista vastuunottoa. Varsinkin muutokseen suhtautuinen on tärkeässä roolissa, ja jokainen voi omalla esimerkillään vaikuttaa ilmapiiriin suhtautumalla uuteen avoimesti ja vastaanottavasti. Usein muutos ei ole niin kamalaa kuin aluksi luullaan, ja nykypäivän opettajana muutos on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja jos en ammatillisena opettajan osaa sopeutua muuttuvaan ympäristöön ja toimintatapoihin positiivisesti, miten pysty sitä opiskelijoillenikaan opettamaan?! Oman toiminnan arviointi on oleellista joka päiväisessä työssä. Miten minä olen suhtautunut tähän asiaan, olisinko voinut tehdä jotenkin toisin? Minkälaisiin vuorovaikutustilanteisiin olen joutunut, opinko niistä jotain tai olisinko voinut hoitaa asian paremmin?

Työyhteisöissä on, ja tulee aina olemaan persoonia, jotka eivät pysty muuttamaan omaa asennoitumistaan, tai eivät halua sitoutua ryhmätyöskentelyyn tai uusien toimintatapojen oppimiseen. Oma mottoni työyhteisön ilmapiirin ylläpidossa on, että toisia et voi mutta omalla asenteella ja suhtautumalla voi aina vaikuttaa positiivisesti.

Minkälaisia ryhmätyömenetelmiä opettaja voi käyttää? Kun tehdään töitä ryhmässä, tulee miettiä minkälaiset työskentelytavat esimerkiksi sopivat suurelle ryhmälle, ja ottaa huomioon tietysti  opiskelijoiden erilaisuus. Olisi hyvä käyttää sellaisia menetelmiä, jotka parhaiten edistävät yhteisöllisyyttä ja oppimista. Ryhmän jakaminen pienempiin osiin mahdollistaa paljon asioita, kuten keskustelua, ohjaamista ja kaikkien osallistumista. Ongelmat on helpompi ratkaista pienessä ryhmässä.

Laitoin opetusharjoittelussa opiskelijat pohtimaan sitä, minkälaisia ryhmätyöskentelijöitä he itse ovat ja millaisissa onnistuneissa ryhmissä he ovat olleet. Itse olen APE-opiskelijana  ollut todella hyvässä ryhmässä, kun tein Susannan ja Sallan kanssa Yrittäjyyskasvatus-opintojaksoa. Vaikka olimme kaikki taustoiltamme ja elämäntilanteelta hyvin erilaisessa vaiheessa, saimme ryhmässä kaikkien kyvyt ja kokemukset todella hienosti esiin. Minä ja Salla menimme eteenpäin täyttä häkää, kun taas Susanna pohdiskelijana hautoi asioita ensin, ja tuli mukaan kun pääsi, ja teki oman osionsa ihan mahtavasti omaan kokemukseensa nojautuen. Ja jos ajattelen hyvää ryhmää, niin työpaikalla meillä on kolmen ihmisen tiimi, jossa jokaisella on oma roolinsa ja tehtävänsä, mutta tarpeen mukaan paikkaamme myös toisiamme.

Jos opettajan tulee ottaa huomioon ryhmädynamiikka ja roolit opetuksen kannalta, niin myös yhtä lailla opettaja on ryhmässä toimija omalla työpaikallaan, toisin sanoen pitää pohtia omaa vuorovaikutusta ja ryhmätyötaitojaan oppilaitoksen sisällä, suhteessa muihin.