Opetin ystävääni kyykkäämään heti MO-päivien jälkeen. Kyseessä oli ystäväni, joka ei ole käynyt salilla koskaan, ja hän halusi tutustua saliin jossa käyn ja opetella tekniikoita. Kyykkäämisen opettaminen onkin yllättävän vaikeaa! Näytin itse ensin mallia, mikä aloitusasento ja miten liike suoritetaan. Kyykkäämisessä on kuitenkin niin monta ratkaisevaa tekijää, että toisilta se ei meinaa luonnistua millään. Oikea jalkojen asento, jalkaterät vähän ulospäin, lantion levyinen tai jopa leveämpi haara. Keskivartalo pitää pysyä tiukkana, ja kun lähdetään kyykkäämään, laskeudutaan ikään kuin istumaan, pylly siis lähtee alas ja taakse, ei niin että polvet taipuvat eteen. Vaikeeta oli, ja Sannan kanssa varmaan puoli tuntia hiottiin tekniikkaa pelkän kepin kanssa, ennen kun alkoi sujua J Liikkeen opettaminen on todella vaikeaa, A ja O taitaa olla oma esimerkki, ja se että oppilaan kanssa on luottamus, eli voi tarvittaessa kosken ja korjata asentoa. Vaikka itse olisi kuinka vanha tekijä, niin kyykkääminen voi olla todella vaikeaa toiselle. Mutta ihan niin kuin kaikissa sali-liikkeissä: harjoitus tekee mestarin. Mitä enemmän tulee toistoja, sen paremmin alkaa sujua.