Tämä onkin sitten osa-alue, jonka olen kokenut haasteelliseksi mahdollisesti tulevassa opettajan työssä. Auttaa tosin, että oman työn kautta on aika hyvä käsitys, mitä kaikkea erityiskasvatus tuo tullessaan. Erityiskasvatukseen kuuluu valtavasti käsitteitä, joista suurin osa on varmasti opettajillekin aluksi outoja. Oman työn etuna tutuksi ovat tulleet, erityisopetus, yleisopetus, erityinen tuki ja tehostettu tuki, eriyttäminen ja HOJKS. Haasteelliseksi asian tekee erityisopetuksen moninaisuus: erilaiset vammat, sairaudet, oppimisvaikeudet ja muu tuen tarve niputetaan saman erityisopetuksen alle. Perusopetuksessa ainakin törmää jatkuvasi haasteeseen; miten ottaa näitä kaikkia tasapuolisesti huomioon, esim. erityisluokassa saattaa olla mitä moninaisempia vaikeuksia.

Oma ajatukseni on, että mahdollinen erityisen tuen tarve täytyy ottaa huomioon opiskelija kerrallaan, yksilönä. Myös työkavereina olevien erkkaopettajien haastattelu on antanut paljon realistista kuvaa siitä mitä erityisopetus on; pahimmillaan samassa luokkatilassa on kymmenen todella erilaista oppimisen vaikeutta, voi olla käytöshäiriöitä, keskittymiskyvyn puutetta, lukivaikeutta, hahmottamisen vaikeutta. Ammatillisella puolella erityisopetuksessa saattaa olla samalla luokalla cp-vammaisia, down-opiskelijoita ja esim. opiskelijoita joilla on jokin diagnosoitu mielenterveysongelma. Joskus opiskelijoilla voi olla jopa useita diagnooseja. Ja kuitenkin kaikki opiskelijat on otettava huomioon.

Olen joskus vieraillut Validia Ammattiopistossa tunnilla suorittaessani kasvatustieteen perusopintoja, ja siellä sai hyvän käsityksen mitä opetus voi olla. Kokonainen tunti käytettiin siihen, että saatiin keittiö-alan opiskelijat ymmärtämään mikä on desilitra ja miten sitä mitataan. Käytössä oli jos jonkinlaisia metodia ja välinettä, toisin sanoen ammatillisen erityisopetuksen puolella meistä tuntuvat yksinkertaiset asiat voivat olla opiskelijoille hyvinkin vaikeita ymmärtää. Erityisopettajan työn haasteellisuus konkretisoitui. Jos ajattelee perusopetusta, haasteet ovat kuitenkin pienempiä kun vertaa ammatilliseen erityisoppilaitokseen. Puhumattakaan psyykkisistä haasteista, opiskelijat saattavat olla jopa aggressiivisia.

Toinen yllättävä asia on lainsäädäntö. Erityiskasvatukseen liittyy lakeja ja asiakirjoja, joihin liittyy tarkat säädökset; miten niitä säilytetään ja käsitellään. Varsinkin salassapitosäädökset ovat tiukat.

Itse olen aina ajatellut, että en koskaan pystyisi työhön erityisopetuksen puolella, enkä lainkaan ihmettele että pätevistä eritysopettajista on huutava pula. Mutta varmasti ammatillisena opettajan törmää kuitenkin erityisopetuksen haasteisiin. Varmasti haasteissa auttaa se, että osaa suhtautua asioihin riittävällä tyyneydellä ja tapaus kerrallaan, ja hakee tarvittaessa apua oppilashuollosta tai muilta asiantuntijoilta.

Kirsin, Tanjan, Kaisan ja Lassen vetämä erityiskasvatuksen jakso oli kivasti toteutettu, oli paljon erilaisia materiaaleja ja oli myös hyvä idea laittaa meidät opettamaan osa-alueita toisillemme. Opin paljon uutta erityiskasvatuksesta, kuten millaisia erilaisia oppimisen esteitä on olemassa.