Viimeinen valinnainen opintojaksoni oli ”Nuoren opiskelijan kasvun ja kehityksen tukeminen”. Opintojakso oli todella mielenkiintoinen, ja avasi kyllä silmiä esimerkiksi omien lasten suhteen, ja myös työssäni tapaamieni nuorien suhteen. Opintojakso oli myös aika vaativa, asioita joutui todella paljon pureskelemaan, mutta tuli paljon ahaa-elämyksiä kun ymmärsi mistä on kysymys.

Laitan tähän muutaman lainauksen opintojakson laajasta materiaalista:

Robert J. Havighurst on tullut tunnetuksi eri-ikäisten ihmisten kehitystehtäviä koskevista ajatuksistaan. Kehitystehtävät ovat haasteita, joiden kohtaaminen ja joista selviytyminen mahdollistavat yksilön kehittymisen ja siirtymisen seuraavaan elämänvaiheeseen. (Dunderfelt 2011, s. 85.)

Nuoruuden kehitystehtävinä on Havighurstin mukaan: saavuttaa uusi ja kypsempi suhde molempiin sukupuoliin, löytää itselleen maskuliininen tai feminiininen puoli, hyväksyä oma fyysinen ulkonäkönsä ja oppia käyttämään ruumistaan tarkoituksen mukaisesti, saavuttaa tunne-elämässä itsenäisyys vanhempiin ja muihin aikuisiin nähden sekä valmistautua avioliittoon ja perhe-elämään, ottaa vastuuta taloudellisista seikoista, kehittää maailmankatsomus, arvomaailma ja moraali, joiden mukaan voi ohjata elämäänsä ja pyrkiä ja päästä sosiaalisesti vastuulliseen käyttäytymiseen. (Dunderfelt 2011, s. 85.)

Nuori etsii minäkuvaansa ja maailmankuvaansa. Nuoruuden uhma, aggressiot, tunnevyöryt ja muut itsenäistymisen taistot on nähtävä näitä sisäisiä kehitysvaiheita vasten. Koko sisäinen psyykkinen maailma käy läpi valtavan rakenteellisen ja toiminnallisen muutoksen. (Dunderfelt 2011, s. 88.)

Nuoruuteen kuuluu voimakasta aiemmin opitun kyseenalaistamista ja kriittistä tarkastelua. Nuoruus on aikaa, jolloin yksilö rakentaa aktiivisesti omaa ajattelumaailmaansa eli oman elämän palapeliä. Hän tekee ymmärrettäväksi sitä, mitä on aiemmin oppinut, ja suuntautuu sen pohjalta tulevaan. Kun nuori harjoittelee oppimansa tiedon arviointia ja kriittistä kyseenalaistamista, hän kehittää myös ongelmaratkaisukykyjään. Kriittisyys kertoo siis itsenäisen ajattelun harjoittelemista. (Kronqvist, Pulkkinen 2007, s. 169.)


Olen työssä yläkoulussa, ja teen töitä opettajien kanssa. Opettajien kanssa keskustellessa huomaa, että nuoruus on tosiaan vaikeaa aikaa. Nuoret käyttäytyvät joskus täysin irrationaalisesti, jonain päivänä joku voi olla todella ystävällinen ja toisena päivänä taas aggressiivinen ja uhmakas. Nuoret myös kyseenalaistavat kaiken. Heidän mukaansa mikään opetettu ei ole tärkeää, ja nuoria on vaikeaa saada joskus motivoitumaan. Jos opiskelijaryhmässä on kokonaisuudessaan rauhaton tunnelma, voi opettaminen olla täysin mahdotonta.

Ammatillisen opettajan on ainakin hyvä tietää, miksi kommunikointi nuorten kanssa voi olla vaikeaa. Omassa työssä ainakin huomaa, että hormonit määräävät aika paljon. Nuorten käytös on todella ailahtelevaista, välillä täysin irrationaalista. Jonain päivänä joku oppilas voi olla ystävällinen, ja taas seuraavana päivänä aggressiivinen. Jotkut nuoret taas ovat todella tapapainoisia ja aikuismaisia. Nykyajan trendi tuntuu olevan ihan hirveä kielenkäyttö, nuoret puhuvat tosi rumasi toisilleen ja myös aikuisille. Ammatillisena opettajan on hyvä varautua siihen, että kommunikointi nuorten kanssa ei ole helppoa. Meillä esimerkiksi on nuoria, jotka haistattelevat ja viljelevät kirosanoja, mutta joskus tuntuu että ihan kuin he eivät voisi sille itse mitään. Ihan kuin kielenkäyttö olisi suojapanssari maailmaa vastaan.

Nuoret
  kyseenalaistavat kaiken, ja tähän on hyvä varautua. Yläkoulussa ainakin on ihan yleistä, että nuoret eivät usko, että mitään mitä he oppivat, tarvitsee yhtään missään. Koulunkäynti ja opiskelu on monen mielestä turhaa. Opettajana on hyvin vaikeaa saada nuoret motivoitumaan, vaikka esimerkiksi ruotsin tai matematiikan opiskeluun. Ammatillisena opettaja varmasti nuorten angsti ja kyseenalaistaminen on hyvä ottaa huomioon opetuksen suunnittelussa. Täytyy olla todella luova ja kekseliäs, että saa kaikki opiskelijat innostumaan. Toisaalta kyseenalaistaminen saattaa synnyttää hyvin antoisia keskusteluja, joista oppivat sekä opettaja että oppilaat.

Nuori saattaa olla myös hyvin epävarma ammatin valinnastaan. Opettajana ainakin tulee tukea ja kannustaa nuorta, mutta onneksi ammatillisissa oppilaitoksissa on aina myös pätevät opinto-ohjaajat ohjaamassa nuorten ura-valintoja. Se on aina mielestäni ollut outoa, että uraa koskevia päätöksiä pitää tehdä jo yläkoulussa, kun nuori on vielä niin kypsymätön ja keskeneräinen; ja pitäisi tehdä koko loppuelämää koskevia päätöksiä. Ei ole kauhean harvinaista, että opiskelualakin vaihtuu vielä kesken ammattikoulutuksen.

Nuoren itsetunnon kehittyminen vaatii kehuja ja kannustusta. Kaikkien opettajin läpi koulutuksen pitää pyrkiä kannustamiseen, siihen että löydetään ja tuetaan vahvuuksia, enemmän kuin keskitytään heikkouksiin. Onnistumisen kokemukset vahvistavat nuoren itsetuntoa, ja ammatillisella opettajalla on siinä varmasti suuri rooli. Koska kaikessa opiskelussa palautteen antaminen on tärkeää, opettajan tulee olla palautteen antamisessa varovainen, jotta nuoren itsetunto ei koe kolausta. Pettymysten sietäminen voi olla nuorelle todella vaikeaa, ja oma vasta rakentumassa oleva identiteetti voi saada ison kolauksen, kun eteen tulee ongelmia. Nuori voi olla myös hyvin epävarma omasta osaamisestaan. Ammatillisen opettajan tuleekin osata tukea ja tsempata nuorta niin, etteivät pettymyksen käy ylivoimaisiksi.

Nuorilla siis saattaa olla monenlaisia ongelmia ja haasteita. Oleellista on pystyä tunnistamaan, voiko ammatillinen opettaja auttaa ja tukea nuorta, vai tarvitaanko esimerkiksi oppilashuollollisia tukitoimia. Silloin on hyvä turvautua muiden ammattilaisten apuun.

Lähteet:

LÄHTEET
Kronqvist E-L., Pulkkinen M-L
  2007. Kehityspsykologia, matkalla muutokseen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.
Dunderfelt, Tony 2011. Elämänkaaripsykologia. Helsinki: WSOYPro.


Palautetta Raijalta:

Hei Sini!

 

Kiitos paljon erinomaisista vastauksistasi. Perehtyminen on ollut sinulla todella huolellista ja olen vakuuttunut, että voit hyödyntää oppimaasi. Vaikka teoriat ovat ajallisesti jo vanhoja, ovat ne silti päteviä tuomaan näkökulmaa ihmisen kehittymiseen. Toki eri viitekehyksistä luodut teoriat voivat painottaa ihmisen kehityksessä eri puolia, riippuen viitekehyksestä. Alla joitakin kommenttejani:

 

Kokosit vastauksessasi yhteen keskeiset psyykkiset, emotionaaliset, sosiaaliset, biologiset ja seksuaaliset (fyysiset) kehitystehtävät. Tunne-elämä, ajattelu ja maailmankuva elävät voimakasta rakentumisen aikaa. Kuvasit selkeästi niiden ilmenemisen ja niiden merkityksen ihmisen kokonaiskasvun kannalta. Kokosit hienosti eri lähdekirjallisuudesta näitä asioita yhteen. Nämä monet kehitystehtävät näkyvät todellakin päällepäin useasti irrationaalisena käyttäytymisenä meidän aikuisten näkökulmasta katsottuna.

 

Pohdit esimerkkien kautta vertaisryhmän vaikutusta nuoren identiteettiin. Kuvaat osuvasti, miten tuen hakeminen  voi olla sekä myönteinen että kielteinen ja ryhmään identifioituminen on tärkeää.

 

Pohdinnassasi toit hyvin esille sosiaalisen median mahdollisuuden rakentaa identiteettiä sekä tietoisesti että satunnaisilla verkkovierailuilla. Molempiin muotoihin liittyy lisäksi mahdollisuus rakentaa halutun mukainen identiteetti tai kokonaan keksitty identiteetti. Pohditkin hyvin keksityn virtuaali-identiteetin hyvä ja huonoja puolia. Oma esimerkkisi valaisee myös hyvin tätä asiaa. Myös Facebookissa voi olla tavoitteena nostaa itsestä jokin tietty puoli esiin ja korostaa sitä ja näin myös rakentaa uutta identiteettiä. Nostat kivasti esille sosiaalisen median hyviä puolia. Tämä on tärkeä näkökulma pitää esillä ja ymmärtää se myös eri kehitysvaiheiden näkökulmasta.

 




IMG_8485.jpg