Matka ammatilliseksi opettajaksi

Näyttöportfoliotilaisuus = Osaamisen kehittymisuunnitelma

2017-05-08T11:17:00+03:00

Valitsin näyttöseminaariin ns. vaihtoehtoisen tavan esittää osaamista, eli suullisesti esitellä oman opetusfilosofiani ja tulevaisuuden kehittämisen kohteet. Viimeiset kolme viikkoa olen lukenut, reflektoinut ja kirjoittanut valinnaisia, joten melkoinen kiire ja väsymys painoi loppumetreillä...

Olin onneksi aamulla ensimmäisenä vuorossa. Päätin että kerron miten olen päässyt omasta mielestäni osaamistavoitteisiin ja minkälaiset asiat ovat ammatillisena opettajan tärkeitä, nimen omaan liiketalouden alalla. Sainkin Anulta ihan mahtavaa palautetta verkostointiosaamisesta, ohjaamisesta ja aitoudesta. Kiitos Anulle kuljetusta matkasta, ja kaikesta vertaistuesta, myös yksityiselämän puolella <3 Koen että omia vahvuuksia on nimen omaan heittäytyminen, oman alan eli liiketalouden tarpeiden tunnistaminen, sosiaalisuus, verkostoituminen ja luovuus.

Oli mielenkiintoista olla tilaisuudessa opiskelijoiden kanssa, jotka olivat jo siirtyneet uuteen OPS:iin. Kaikilla oli todella erilaiset taustat ja sisällöt.

Tässä lyhyesti oma filosofiani:

Matkan varrella opittua:

Kun aina menee jotain pieleen, niin aloitin koko homman nurinperin.... :D

Valinnainen opintojakso: Nuoren opiskelijan kasvun ja kehityksen tukeminen

2017-05-08T10:43:00+03:00

Viimeinen valinnainen opintojaksoni oli ”Nuoren opiskelijan kasvun ja kehityksen tukeminen”. Opintojakso oli todella mielenkiintoinen, ja avasi kyllä silmiä esimerkiksi omien lasten suhteen, ja myös työssäni tapaamieni nuorien suhteen. Opintojakso oli myös aika vaativa, asioita joutui todella paljon pureskelemaan, mutta tuli paljon ahaa-elämyksiä kun ymmärsi mistä on kysymys.

Laitan tähän muutaman lainauksen opintojakson laajasta materiaalista:

Robert J. Havighurst on tullut tunnetuksi eri-ikäisten ihmisten kehitystehtäviä koskevista ajatuksistaan. Kehitystehtävät ovat haasteita, joiden kohtaaminen ja joista selviytyminen mahdollistavat yksilön kehittymisen ja siirtymisen seuraavaan elämänvaiheeseen. (Dunderfelt 2011, s. 85.)

Nuoruuden kehitystehtävinä on Havighurstin mukaan: saavuttaa uusi ja kypsempi suhde molempiin sukupuoliin, löytää itselleen maskuliininen tai feminiininen puoli, hyväksyä oma fyysinen ulkonäkönsä ja oppia käyttämään ruumistaan tarkoituksen mukaisesti, saavuttaa tunne-elämässä itsenäisyys vanhempiin ja muihin aikuisiin nähden sekä valmistautua avioliittoon ja perhe-elämään, ottaa vastuuta taloudellisista seikoista, kehittää maailmankatsomus, arvomaailma ja moraali, joiden mukaan voi ohjata elämäänsä ja pyrkiä ja päästä sosiaalisesti vastuulliseen käyttäytymiseen. (Dunderfelt 2011, s. 85.)

Nuori etsii minäkuvaansa ja maailmankuvaansa. Nuoruuden uhma, aggressiot, tunnevyöryt ja muut itsenäistymisen taistot on nähtävä näitä sisäisiä kehitysvaiheita vasten. Koko sisäinen psyykkinen maailma käy läpi valtavan rakenteellisen ja toiminnallisen muutoksen. (Dunderfelt 2011, s. 88.)

Nuoruuteen kuuluu voimakasta aiemmin opitun kyseenalaistamista ja kriittistä tarkastelua. Nuoruus on aikaa, jolloin yksilö rakentaa aktiivisesti omaa ajattelumaailmaansa eli oman elämän palapeliä. Hän tekee ymmärrettäväksi sitä, mitä on aiemmin oppinut, ja suuntautuu sen pohjalta tulevaan. Kun nuori harjoittelee oppimansa tiedon arviointia ja kriittistä kyseenalaistamista, hän kehittää myös ongelmaratkaisukykyjään. Kriittisyys kertoo siis itsenäisen ajattelun harjoittelemista. (Kronqvist, Pulkkinen 2007, s. 169.)

Olen työssä yläkoulussa, ja teen töitä opettajien kanssa. Opettajien kanssa keskustellessa huomaa, että nuoruus on tosiaan vaikeaa aikaa. Nuoret käyttäytyvät joskus täysin irrationaalisesti, jonain päivänä joku voi olla todella ystävällinen ja toisena päivänä taas aggressiivinen ja uhmakas. Nuoret myös kyseenalaistavat kaiken. Heidän mukaansa mikään opetettu ei ole tärkeää, ja nuoria on vaikeaa saada joskus motivoitumaan. Jos opiskelijaryhmässä on kokonaisuudessaan rauhaton tunnelma, voi opettaminen olla täysin mahdotonta.

Ammatillisen opettajan on ainakin hyvä tietää, miksi kommunikointi nuorten kanssa voi olla vaikeaa. Omassa työssä ainakin huomaa, että hormonit määräävät aika paljon. Nuorten käytös on todella ailahtelevaista, välillä täysin irrationaalista. Jonain päivänä joku oppilas voi olla ystävällinen, ja taas seuraavana päivänä aggressiivinen. Jotkut nuoret taas ovat todella tapapainoisia ja aikuismaisia. Nykyajan trendi tuntuu olevan ihan hirveä kielenkäyttö, nuoret puhuvat tosi rumasi toisilleen ja myös aikuisille. Ammatillisena opettajan on hyvä varautua siihen, että kommunikointi nuorten kanssa ei ole helppoa. Meillä esimerkiksi on nuoria, jotka haistattelevat ja viljelevät kirosanoja, mutta joskus tuntuu että ihan kuin he eivät voisi sille itse mitään. Ihan kuin kielenkäyttö olisi suojapanssari maailmaa vastaan.

Nuoret kyseenalaistavat kaiken, ja tähän on hyvä varautua. Yläkoulussa ainakin on ihan yleistä, että nuoret eivät usko, että mitään mitä he oppivat, tarvitsee yhtään missään. Koulunkäynti ja opiskelu on monen mielestä turhaa. Opettajana on hyvin vaikeaa saada nuoret motivoitumaan, vaikka esimerkiksi ruotsin tai matematiikan opiskeluun. Ammatillisena opettaja varmasti nuorten angsti ja kyseenalaistaminen on hyvä ottaa huomioon opetuksen suunnittelussa. Täytyy olla todella luova ja kekseliäs, että saa kaikki opiskelijat innostumaan. Toisaalta kyseenalaistaminen saattaa synnyttää hyvin antoisia keskusteluja, joista oppivat sekä opettaja että oppilaat.

Nuori saattaa olla myös hyvin epävarma ammatin valinnastaan. Opettajana ainakin tulee tukea ja kannustaa nuorta, mutta onneksi ammatillisissa oppilaitoksissa on aina myös pätevät opinto-ohjaajat ohjaamassa nuorten ura-valintoja. Se on aina mielestäni ollut outoa, että uraa koskevia päätöksiä pitää tehdä jo yläkoulussa, kun nuori on vielä niin kypsymätön ja keskeneräinen; ja pitäisi tehdä koko loppuelämää koskevia päätöksiä. Ei ole kauhean harvinaista, että opiskelualakin vaihtuu vielä kesken ammattikoulutuksen.

Nuoren itsetunnon kehittyminen vaatii kehuja ja kannustusta. Kaikkien opettajin läpi koulutuksen pitää pyrkiä kannustamiseen, siihen että löydetään ja tuetaan vahvuuksia, enemmän kuin keskitytään heikkouksiin. Onnistumisen kokemukset vahvistavat nuoren itsetuntoa, ja ammatillisella opettajalla on siinä varmasti suuri rooli. Koska kaikessa opiskelussa palautteen antaminen on tärkeää, opettajan tulee olla palautteen antamisessa varovainen, jotta nuoren itsetunto ei koe kolausta. Pettymysten sietäminen voi olla nuorelle todella vaikeaa, ja oma vasta rakentumassa oleva identiteetti voi saada ison kolauksen, kun eteen tulee ongelmia. Nuori voi olla myös hyvin epävarma omasta osaamisestaan. Ammatillisen opettajan tuleekin osata tukea ja tsempata nuorta niin, etteivät pettymyksen käy ylivoimaisiksi.

Nuorilla siis saattaa olla monenlaisia ongelmia ja haasteita. Oleellista on pystyä tunnistamaan, voiko ammatillinen opettaja auttaa ja tukea nuorta, vai tarvitaanko esimerkiksi oppilashuollollisia tukitoimia. Silloin on hyvä turvautua muiden ammattilaisten apuun.

Lähteet:
LÄHTEET
Kronqvist E-L., Pulkkinen M-L 2007. Kehityspsykologia, matkalla muutokseen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit.
Dunderfelt, Tony 2011. Elämänkaaripsykologia. Helsinki: WSOYPro.

Palautetta Raijalta:

Hei Sini!

Kiitos paljon erinomaisista vastauksistasi. Perehtyminen on ollut sinulla todella huolellista ja olen vakuuttunut, että voit hyödyntää oppimaasi. Vaikka teoriat ovat ajallisesti jo vanhoja, ovat ne silti päteviä tuomaan näkökulmaa ihmisen kehittymiseen. Toki eri viitekehyksistä luodut teoriat voivat painottaa ihmisen kehityksessä eri puolia, riippuen viitekehyksestä. Alla joitakin kommenttejani:

Kokosit vastauksessasi yhteen keskeiset psyykkiset, emotionaaliset, sosiaaliset, biologiset ja seksuaaliset (fyysiset) kehitystehtävät. Tunne-elämä, ajattelu ja maailmankuva elävät voimakasta rakentumisen aikaa. Kuvasit selkeästi niiden ilmenemisen ja niiden merkityksen ihmisen kokonaiskasvun kannalta. Kokosit hienosti eri lähdekirjallisuudesta näitä asioita yhteen. Nämä monet kehitystehtävät näkyvät todellakin päällepäin useasti irrationaalisena käyttäytymisenä meidän aikuisten näkökulmasta katsottuna.

Pohdit esimerkkien kautta vertaisryhmän vaikutusta nuoren identiteettiin. Kuvaat osuvasti, miten tuen hakeminen voi olla sekä myönteinen että kielteinen ja ryhmään identifioituminen on tärkeää.

Pohdinnassasi toit hyvin esille sosiaalisen median mahdollisuuden rakentaa identiteettiä sekä tietoisesti että satunnaisilla verkkovierailuilla. Molempiin muotoihin liittyy lisäksi mahdollisuus rakentaa halutun mukainen identiteetti tai kokonaan keksitty identiteetti. Pohditkin hyvin keksityn virtuaali-identiteetin hyvä ja huonoja puolia. Oma esimerkkisi valaisee myös hyvin tätä asiaa. Myös Facebookissa voi olla tavoitteena nostaa itsestä jokin tietty puoli esiin ja korostaa sitä ja näin myös rakentaa uutta identiteettiä. Nostat kivasti esille sosiaalisen median hyviä puolia. Tämä on tärkeä näkökulma pitää esillä ja ymmärtää se myös eri kehitysvaiheiden näkökulmasta.

Valinnainen opintojakso; Itsensä johtaminen ja työhyvinvointi

2017-04-25T14:49:00+03:00

Ei ollut vaikeaa hypätä tähän opintojaksoon, opetinhan työyhteisötaitoja ammattikorkeakoululaisille viime kesänä. Materiaali oli siis tuttua. Opiskelutaktiikkani oli pelata varman päälle, eli kirjoitin kaikista neljästä kysymyksistä esseet valmiiksi, sivuja tuli n. 50. Onneksi pystyi käyttämään osittain samaa lähdekirjallisuutta. Kun sain tenttikysymyksen, lähetin vaan vastauksen Pirkolle. Mukavaa esseissä oli mahdollisuus laajaankin omaan pohdintaan. Opettajan ammatillista roolia on helppo peilata omassa työssä, kun teen töitä opettajien kanssa päivittäin, kouluympäristössä, sen moninaiset haasteet tuntien.

Itsensä johtaminen yllätti, totesinkin esseitä kirjoittaessa, että tiukkaa itsensä johtamista joutuu tekemään päivittäin. Se että ylipäätään selviytyy kahden lapsen äitinä opiskeluista, luottamustehtävistä, lasten harrastuksista, omista harrastuksista ja kaikista elämän tarjoamista yllättävistä haasteista. Työssä joutuu jatkuvasti aikatauluttamaan, priorisoimaan ja selviämään ongelmallisista tilanteista. Opintojaksosta opin itseni tiukemman johtamisen sijaan ehkä enemmänkin sitä, että pitäisi olla myös itselleen armollinen. Sekin on hyvää itsensä johtamista, että osaa laittaa tauolle sellaiset asiat, joihin voimavarat eivät riitä. Myös tunnetiloja tuli pohdiskeltua tarkkaan, ja pohdinnoista on varmasti hyötyä ammatillisen opettajan työssä ja myös nykyisessä työssä, puhumattakaan työn ulkopuolisesta vuorovaikutuksesta vaikka läheisten kanssa.

Työhyvinvointi asiat ovat olleet aina lähellä sydäntä. Melkein harmitti, että en päässyt lähettämään työhyvinvointia koskevaa esseetä opettajalle. Työhyvinvointi koostuu niin monesta pienestä asiasta, mutta väittäisin että ehkä tärkeimpiä on esimiesten ja työntekijöiden itsensä työyhteisöön luoma ilmapiiri, sekä se että pystyy itse vaikuttamaan työhönsä ja kokemaan sen myös merkitykselliseksi. Itselleni on tärkeää myös itsestäni huolehtiminen, se että liikkuu, lepää ja syö terveellisesti, unohtamatta tässäkään armollisuutta, eli elämässä pitää myös olla joustoa. Työilmapiiriin voi vaikuttaa tosi pienillä asioilla, kuten että tervehtii ja on mukava työkavereille ja yrittää suhtautua muutoksiin positiivisesti. Näihin ainakin itse pyrin omassa työssä ja varmasti ammatillisena opettajana. Flow-tilaa välillä kaipailen nykyisessä työssä, siksi niin kovasti haluaisin päästä opettamaan….

Tämä oli toi kiva opintojakso, esseeitä kirjoittaessa oppi myös tuntemaan itseään, omia vahvuuksia ja myös kehittymiskohteita.

Palautetta opintojaksosta:

"Olet joutunut todella miettimään ratkaisuja ja johtamaan itseäsi arjen pyörityksessä. Olet suorastaan virtuoosi itsesi johtamisessa :) Opetusharjoittelu oli sinulle hyvä kokemus ja pohdit ammatillisen opettajuuden asioita hyvin. Seuraat työssäsi sivusta opettajien työtä ja siitä näkökulmasta tuot erinomaisia huomioita kirjoitukseesi. Osaat kuvata ammatillisen opettajuuden haasteita ja mahdollisuuksia mielenkiintoisesti. Toivottavasti toimit vielä jonakin päivänä ammatillisena opettajana ja sovellat käytäntöön osaamistasi. Onnea matkaan!"

APE15: Erityiskasvatus

2017-02-01T21:21:00+02:00

Tämä onkin sitten osa-alue, jonka olen kokenut haasteelliseksi mahdollisesti tulevassa opettajan työssä. Auttaa tosin, että oman työn kautta on aika hyvä käsitys, mitä kaikkea erityiskasvatus tuo tullessaan. Erityiskasvatukseen kuuluu valtavasti käsitteitä, joista suurin osa on varmasti opettajillekin aluksi outoja. Oman työn etuna tutuksi ovat tulleet, erityisopetus, yleisopetus, erityinen tuki ja tehostettu tuki, eriyttäminen ja HOJKS. Haasteelliseksi asian tekee erityisopetuksen moninaisuus: erilaiset vammat, sairaudet, oppimisvaikeudet ja muu tuen tarve niputetaan saman erityisopetuksen alle. Perusopetuksessa ainakin törmää jatkuvasi haasteeseen; miten ottaa näitä kaikkia tasapuolisesti huomioon, esim. erityisluokassa saattaa olla mitä moninaisempia vaikeuksia.

Oma ajatukseni on, että mahdollinen erityisen tuen tarve täytyy ottaa huomioon opiskelija kerrallaan, yksilönä. Myös työkavereina olevien erkkaopettajien haastattelu on antanut paljon realistista kuvaa siitä mitä erityisopetus on; pahimmillaan samassa luokkatilassa on kymmenen todella erilaista oppimisen vaikeutta, voi olla käytöshäiriöitä, keskittymiskyvyn puutetta, lukivaikeutta, hahmottamisen vaikeutta. Ammatillisella puolella erityisopetuksessa saattaa olla samalla luokalla cp-vammaisia, down-opiskelijoita ja esim. opiskelijoita joilla on jokin diagnosoitu mielenterveysongelma. Joskus opiskelijoilla voi olla jopa useita diagnooseja. Ja kuitenkin kaikki opiskelijat on otettava huomioon.

Olen joskus vieraillut Validia Ammattiopistossa tunnilla suorittaessani kasvatustieteen perusopintoja, ja siellä sai hyvän käsityksen mitä opetus voi olla. Kokonainen tunti käytettiin siihen, että saatiin keittiö-alan opiskelijat ymmärtämään mikä on desilitra ja miten sitä mitataan. Käytössä oli jos jonkinlaisia metodia ja välinettä, toisin sanoen ammatillisen erityisopetuksen puolella meistä tuntuvat yksinkertaiset asiat voivat olla opiskelijoille hyvinkin vaikeita ymmärtää. Erityisopettajan työn haasteellisuus konkretisoitui. Jos ajattelee perusopetusta, haasteet ovat kuitenkin pienempiä kun vertaa ammatilliseen erityisoppilaitokseen. Puhumattakaan psyykkisistä haasteista, opiskelijat saattavat olla jopa aggressiivisia.

Toinen yllättävä asia on lainsäädäntö. Erityiskasvatukseen liittyy lakeja ja asiakirjoja, joihin liittyy tarkat säädökset; miten niitä säilytetään ja käsitellään. Varsinkin salassapitosäädökset ovat tiukat.

Itse olen aina ajatellut, että en koskaan pystyisi työhön erityisopetuksen puolella, enkä lainkaan ihmettele että pätevistä eritysopettajista on huutava pula. Mutta varmasti ammatillisena opettajan törmää kuitenkin erityisopetuksen haasteisiin. Varmasti haasteissa auttaa se, että osaa suhtautua asioihin riittävällä tyyneydellä ja tapaus kerrallaan, ja hakee tarvittaessa apua oppilashuollosta tai muilta asiantuntijoilta.

Kirsin, Tanjan, Kaisan ja Lassen vetämä erityiskasvatuksen jakso oli kivasti toteutettu, oli paljon erilaisia materiaaleja ja oli myös hyvä idea laittaa meidät opettamaan osa-alueita toisillemme. Opin paljon uutta erityiskasvatuksesta, kuten millaisia erilaisia oppimisen esteitä on olemassa.

APE14: Kestävä kehitys

2017-02-01T13:48:00+02:00

Jaana avasi AC:lla kestävää kehitystä mahtavasti. Itse oli ajatellut aiemmin sitä vain ympäristö-näkökulmasta, mutta nyt otettiin esille ekologisen kestävyyden lisäksi kolme muuta ulottuvuutta; taloudellinen kestävyys, kulttuurinen kestävyys ja sosiaalinen kestävyys.

Kun itse työskentelen oppilaitoksessa, ekologinen kestävyys on itselle todella lähellä sydäntä. Päivittäisessä työssä opettajien kanssa yritän itse vaikuttaa esimerkiksi paperin kulutukseen. Jos ajattelen itseäni opettajana, niin varmasti käyttäisin mahdollisimman paljon sähköisiä työvälineitä, jotta paperia kuluisi mahdollisimman vähän. Ope-opinnoissa on onneksi perehdytty tosi paljon erilaisiin verkko-opetusympäristöihin, joihin on ollut pakko tehdä opetusmateriaalia ilman paperia. Uskon että tämä tulee yleistymään tuntuvasti. Tosin esim. perusopetuksen puolella kirjoittamisen on tärkeää oppimisenkin kannalta. Sähköisiä opetusmateriaaleja tehdessä pitääkin panostaa toiminnallisuuteen, jotta pystyy varmistamaan oppimisen.

Meillä myös kierrätetään paljon opetusmateriaaleja, viime viikolla esimerkiksi vein teknisen työn jämäpaloja lähipäiväkodin käyttöön. Toisen roska on toisen aarre :)

Taloudellinen kestävyys on omallakin työpaikalla tullut tutuksi, meillä on hyödynnetty tilat viimeistä piirtoa myöten. Hyvin harvalla esim. on enää kotiluokkaa, vaan opettajat kiertävät luokissa, jotta saadaan kaikki tilat mahdollisimman hyvin hyödynnettyä. Tällä on kuitenkin kääntöpuolensa: oman tilan puuttuminen vaikuttaa suoraan työhyvinvointiin (sosiaalinen kestävyys kärsii, voidaanko aina olla taloudellisia, jos se vaikuttaa muihin osa-alueisiin?).

Sosiaalinen kestävyys tarkoittaa sitä, että työympäristö on turvallinen, viihtyisä ja esteetön, henkilöstö voi hyvin ja on tasa-arvoa, yhteistoiminnallisuutta, avoimutta ja osallistumisen mahdollisuus. Opetin kesällä 2016 työyhteisötaitoja Metropoliassa, ja nämä asiat ovat todella lähellä sydäntä. Myös omalla työpaikalla usein keskustelen esimieheni kanssa, mitä voisimme yhdessä tehdä, jotta saamme työyhteisön ilmapiiria muutettua paremmaksi?

Kulttuurinen kestävyys on myös hyvin ollut esillä omassa työpaikassa, ja varmasti tulen ottamaan sen huomioon myös opettajana. Oma kotikaupunkini Sibeliuksen synnyinsijana onkin otollinen paikka vaalia paikallista kulttuuria. Perusopetuksessa on mm. kulttuuripolku, jossa oppilaat tutustuvat paikalliseen kulttuuriin ja historiaan. Miksei tällaisia projekteja voisi tehdä myös ammatillisella puolella, esim, omalla alalla sitoa yhteen liike-elämä ja paikallinen kulttuurihistoria. Monikulttuurisuus on myös tärkeää, erilaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen, ja olla opettajana esimerkkinä opiskelijoille.

Kuva: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Maalleoppimaan/Miksi%20maalle%20oppimaan/Kest%C3%A4v%C3%A4%20kehitys%20ja%20kasvatus

APE13: Työelämälähtöisyys

2017-02-01T13:02:00+02:00

Työelämälähtöisyys liiketalouden alalla

Liiketalouden alalla tämä tarkoittaa sitä, että työelämälähtöisyyden täytyy näkyä opetuksessa ja oppimisessa mahdollisimman monipuolisesti. Liiketalouden opettajan tulee järjestää opiskelijoille mahdollisimman erilaisia oppimisympäristöjä jotta opiskelijat saavat mahdollisimman hyvän kuvan siitä, mitä muuttuva työelämä tulee olemaan. Opiskelijoiden tulee myös päästä tutustumaan työelämään niin, että he näkevät jatkuva muutoksen, ja ymmärtävät sen, että jatkuva oppiminen on työelämässä tärkeää.

Yhteistyökumppanit ja verkostoituminen

Haastattelin aiemmin opintojen aikana Raisa Varstaa Metropolia Ammattikorkeakoulusta (9.9.2015). Raisa kertoi että nykypäivän ammattikorkeakoulussa lähes kaikki oppimistehtävät ovat erilaisia projekteja ihan oikeille yrityksille. Toki Metropoliassa on harjoitusyrityksiä, kuten verkkokauppa ja erilaisia simulaatioita verkko-oppimisympäristöissä. Raisa kertoi, että kuitenkin pääasiassa hän yrittää saada opiskelijoille mahdollisimman monipuolisia kehittämistehtäviä ihan oikeista yrityksistä. Hän on mm. kuntosalin kautta löytänyt tiensä erään liikunta-alan start up-yrityksen tukijaksi, ja opiskelijat ovat päässeet tekemään yritykselle esimerkiksi markkinointisuunnitelman ja suunnittelemaan logon. Uskon että itse avoimena ja sosiaalisena ihmisenä kontakteja ja yhteistyökumppaneita ei ole vaikea löytää, kunhan muistaa pitää silmät ja korvat auki, ja osaa avata suunsa oikeassa paikassa. Sosiaalinen media ja erilaiset verkko-ympäristöt ovat tärkeässä roolissa myös verkostoitumisessa. Kontakteja voi löytää kuntosalilta, seminaarista, kaupan kassajonosta, mutta yhtä hyvin myös vaikka Twitteristä tai Facebookista. Verkostoituminen ja kontaktit ovat tärkeitä työelämälähtöisyydessä.

Oman osaamisen ylläpito

Tulevana liiketalouden opettajana pidän tärkeänä sitä, että pysyn mukana siinä mitä työelämässä tapahtuu. On tärkeää tietää, minkälaista osaamista työelämässä tarvitaan, ja minkälaisia megatrendejä on tulossa. Portfolio-pysäkki 2:ssa kerroin, että on hyvä pitää koko ajan silmät auki, seurata mitä esimerkiksi kauppojen hyllyillä myydään, minkälaisia tuotteita on tulossa, mistä esimerkiksi somessa ja aikakausilehdessä puhutaan.

Opiskellessani merkonomiksi 90-luvun puolivälissä, tapahtui valtava murros. Me opiskelimme konekirjoitusta, telexin käyttöä ja arkistointia. Kun valmistuin, tuli sähköposti, internet ja kännykät. Oikeastaan suurin osa koulutuksesta oli jo vanhentunutta. Siksi pidän tärkeänä sitä, että opettajan tiedän koko ajan, miten maailma muuttuu, mikä on menossa ja mitä on tulossa. Jo pelkästään kaikenlaisten ilmiöiden seuraaminen auttaa pysymään mukana.

Työelämä ja tulevaisuus

Liiketalouden opettajan työ tulee olemaan haasteellista tulevaisuudessa. Alalta häviää paljon työpaikkoja erilaisten palvelujen siirtyessä yhä enemmän verkkoon. Työelämälähtöisyydessä tärkeää onkin saada opiskelijat ymmärtämään se, että työelämä tulee muuttumaan koko ajan. Mitään stabiilia tilaa ei ole, vaan työssä pitää oppia koko ajan uutta, työympäristöt ja toimintatavat muuttuvat koko ajan.

Opiskellakseen oikeaa, muuttuvaa työelämää varten, opiskelijat eivät voi oppia muutosta ja jatkuvaa kehittymistä sellaisissa oppimisympäristöissä, jotka eivät vasta työelämää. Aito työelämälähtöisyys liiketaloudessa tarkoittaa oppimista autenttisissa ympäristöissä, oikeissa yrityksessä ja organisaatioissa. Läheinen yhteistyö yritysten ja organisaatioiden kanssa auttaa ymmärtämään, minkälaista osaamista työelämässä tulevaisuudessa tarvitaan. Liiketalouden alan opettajana minun tulee myös järjestää opiskelijoille mahdollisimman paljon erilaisia, muuttuvia oppimisympäristöjä, jotta opiskelijat voivat oppia oikeita taitoja, ja myös ymmärtävät työelämän jatkuvan muutoksen, sekä luovuuden ja uuden oppimisen tärkeyden.

APE13 toteutuksena

En ollut kovin innostunut Työelämälähtöisyys-jakson ensimmäisestä tehtävästä, mallivastausten etsiminen (puuduttavien lakitekstien selaamista) oli työlästä. Anu oli kyllä tehnyt tosi mahtavan alkuluennon aiheeseen, jossa hienosti kerrottiin mitä vaaditaan. Opintojakson kirjoistustehtävä osui Joululomalle, jolloin oli mahdotonta saada haastateltavia, mutta käytin hyväkseni aiemmin Raisalta saamaani tietoa, ja pohdiskelin työelämälähtöisyyttä liiketalouden alalla.

APE12: Yrittäjyyskasvatus

2017-01-31T12:24:00+02:00

Meidän ryhmämme tehtävä oli opettaa muille opiskelijoille Yrittäjyys-kasvatus-aihealue. Kutsuimme ryhmäämme leikkisästi SSS- ryhmäksi (Sini, Salla ja Susanna). Meidän tiimi toimi ihan loistavasti. Minä aloin ideoimaan kuin höyryveturi, sain ajatuksen, että tekisimme jakson ns. käänteisenä opetuksena. Toisin sanoen, materiaalit ja tehtävät etukäteen opiskeltavaksi, ja sitten AC:lla varmistaisimme sen, että kaikki ovat oppineet. Susannalla oli vaikeaa aika kun aloimme suunnittelemaan jaksoa, sovimme että Susanna hyppää mukaan kun ehtii.

Päätimme tehdä koko opintojakson suorittamisesta pretzin, jossa opiskelija voisi ikään kuin ”seurata polkua”. Aluksi pari luentoa ja youtube-klippiä, sitten tentti ja testejä. Netistä löytyi ihan mahtavasti materiaalia mitä käyttää. Omassa osuudessani hyödynsin Järvenpään yrittäjyys-kasvatussunnitelmaan kirjattuja erilaisia käytännön projekteja, joita ammatillisella puolella on toteutettu. Mielestäni onnistuimme ihan mahtavasti. Laitoimme opiskelijat tekemään lyhyen oppimiskirjoitelman, joista sitten keskustelimme AC:lla. Opiskelijoiden piti mm. kertoa, miten omalla alallaan voivat vahvistaa opiskelijoiden sisäistä yrittäjyyttä. Susanna piti vielä oman osuutensa opetuksen, eli ulkoisen yrittäjyyden AC:lla, käyttäen vähän erilaista esitystapaa, eli selkeitä kuvia ja symboleja.

En lähde tässä kertomaan syvemmin yrittäjyyskasvatuksesta, koska osa-alue tuli otettua haltuun opintojaksoa suunnitellessa. Mutta itselläni on selkeä visio siitä, miten sisäistä yrittäjyyttä voi vahvistaa ihan koko ajan, läpi opetuksen, eikä sen tarvitse olla mikään erillinen opeteltava asia tai opintojakso. Yrittäjyyskasvatus on tapa toimia, ja onhan se kirjattu jo perusopetuksen opetussuunnitelmaan. Opetellaan vastuunottoa, yrittäjämäistä tapaa toimia. Ja yhtä tärkeää on myös opettajan yrittäjämäinen toimiminen, innostuminen, kokeileminen, keksiminen, opiskelijoiden innostaminen ja toimiminen tiimissä muiden kanssa. Myös yrittäjyyteen tutustuminen on tärkeää, koska tulevaisuudessa moni elättää itsensä yrittäjänä. On myös aloja, joissa pääasiassa työskennellään oman yrityksen kautta.

Opintojakson suunnittelu vei kyllä täysin mukanaan, kokonaisen opintojakson suunnittelu oli mielestäni ihan parasta antia APE-opinnoissa tähän asti. Tästä sai todella paljon arvokasta oppia oman opetusharjoittelun suunnitteluun.

APE11: kansainvälisyys ja monikulttuurisuus

2017-01-31T11:05:00+02:00

Ihan mielettömän tärkeä aihe!! Toteutus tehtiin niin, että tehtävät tehtiin itsenäisesti ja niitä käsiteltiin etukäteen AC:lla. Oli kiva että ryhmä oli hyödyntänyt Padlettia tehtävänannossa. Tehtävät olivat monipuolisia ja case-esimerkit hyvä tapa oppia, mutta lähteiden etsiminen oli tosi työlästä. Annoinkin ryhmälle vähän risuja ruusujen lisäksi, opiskelijoille olisi voinut antaa vähän enemmän vinkkejä matskuihin. Toki on nykypäivää, että tietoa pitää etsiä itse, ja tässä harjoiteltiin itseohjautuvuutta, mutta kuitenkin olisi kaivannut vinkkejä materiaaleihin. Tosi työläs jakso siis.

Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys tärkeitä asioita. Sen lisäksi, että opettaja tarvitsee työkaluja hoitaa asioita monista eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden kanssa, tarvitaan keinoja parantaa opiskelijoiden välistä kanssakäymistä. Lisätä tietämystä erilaisista kulttuureista, lievittää ennakkoluuloja ja jopa pelkoja. Itse omassa työssäni peruskoulussa seuraan kansainvälisiä projekteja, ja koitan imeä mahdollisimman paljon tietoutta ja ideoita. Ainakin peruskoulussa monikulttuurisuuden lisääntyminen vaatii lisää resursseja; ja mielestäni perusopetuksessa näitä resursseja on paljon käytössä. On S2-opetusta, maahanmuuttajille suunnattua tukiopetusta ja pienryhmäopetustakin on tarjolla paljon. Onkin kiinnostavaa nähdä, millaiset resurssit ovat ammatillisella puolella, varsinkin nyt kun määrärahoja on leikattu?

MO-jälkitehtävä: Kyykkäämään!!!!

2017-01-31T10:48:00+02:00

Opetin ystävääni kyykkäämään heti MO-päivien jälkeen. Kyseessä oli ystäväni, joka ei ole käynyt salilla koskaan, ja hän halusi tutustua saliin jossa käyn ja opetella tekniikoita. Kyykkäämisen opettaminen onkin yllättävän vaikeaa! Näytin itse ensin mallia, mikä aloitusasento ja miten liike suoritetaan. Kyykkäämisessä on kuitenkin niin monta ratkaisevaa tekijää, että toisilta se ei meinaa luonnistua millään. Oikea jalkojen asento, jalkaterät vähän ulospäin, lantion levyinen tai jopa leveämpi haara. Keskivartalo pitää pysyä tiukkana, ja kun lähdetään kyykkäämään, laskeudutaan ikään kuin istumaan, pylly siis lähtee alas ja taakse, ei niin että polvet taipuvat eteen. Vaikeeta oli, ja Sannan kanssa varmaan puoli tuntia hiottiin tekniikkaa pelkän kepin kanssa, ennen kun alkoi sujua J Liikkeen opettaminen on todella vaikeaa, A ja O taitaa olla oma esimerkki, ja se että oppilaan kanssa on luottamus, eli voi tarvittaessa kosken ja korjata asentoa. Vaikka itse olisi kuinka vanha tekijä, niin kyykkääminen voi olla todella vaikeaa toiselle. Mutta ihan niin kuin kaikissa sali-liikkeissä: harjoitus tekee mestarin. Mitä enemmän tulee toistoja, sen paremmin alkaa sujua.

MO-päivät Oulussa: Koppikooste

2017-01-31T10:39:00+02:00

MO-opetus lähipäivillä Oulussa; Koppikooste

Kaisa kertoi omalla ihanalla hersyvällä tyylillään omasta aiheestaan. Ihailen Kaisan tapaa heittäytyä ja tehdä asiat omalla tyylillä; Kaisan opetuksessa ei taatusti ole jäykkää meininkiä. Kaisan teettämät draama-harjoitukset olivat hauskoja.

Sallan työkalu verkkokurssin suunnitteluun oli ihan loistava, kaivelin tekemäni muistiinpanot muuten esille kun suunnittelin oman opetusharjoittelun verkkokurssia. Sallan esiintymistyyli oli vakuuttava, paljon asiaa saa mahtumaan pieneen aikaan kun on ripeä.

Tiina ja Kirsi pitivät oman opetuksen dialogista. Molemmilla on ihanan rauhallinen tyyli esittää asioita, tosin mietin, pitääkö välillä kuuntelijoita herätellä. Ainakin tuli harjoiteltua aktiivista kuuntelua.

Anun opetti meille, mitä on PLE. Onkin olemassa valtava määrä verkko-opetuksen työkaluja, joista olemme nähneet vain murto-osan. Anu avasi vaikeita termejä ja täysin uusia juttuja asiantuntevasti.

Parasta MO-päivillä oli se, miten erilaisia ryhmätöitä ja tehtäviä opettajat teettivät, oli learning cafe, draamaharjoituksia, Bonon hatut ja toiminnallisuutta, kun opeteltiin kyykkäämään. Kaksi päivää meni todella nopeasti, tällaistä opettamista ja oppimista jää kaipaamaan!