(Kirjoitettu alunperin viikko lähipäivien jälkeen 1.6.2015 klo 00.20)

Ensimmäiset lähipäivät olivat jo viikko sitten. Pää oli Oulun reissun jälkeen melko täynnä, mutta se on varmasti parempi kuin että kolisisi tyhjyyttään.

Ouluun matkustaminen ja opiskelu-kavereiden tapaaminen oli mahtava juttu. Koskaan aiemmin en ole aloittanut niin jännittävää matkaa ventovieraiden kanssa, ja tuntenut heti oloani kotoisaksi, ihan kuin olisin tuntenut nämä ihmiset aina! Tunnelma oli saman tien välitön, huumori kukki ja tutustuimme toisiimme. Maarit on loistava Tutor ja ihan persoona, yhtä räiskyvä duracell-pupu kuin minä. Kaikki muukin henkilökunta oli mukavaa. Paljon tuli uutta tietoa mm. pätevyyksistä. Outoa sinänsä, omassa työssä käsittelen henkilöstö-asioita ja opettajien työsopimuksia, palkkoja ja työtodistuksia. Silti en ollut tajunnut mitä tämä yleinen pedagoginen pätevyys tarkoittaa ja oikeasti, sitähän tässä opiskellaan. Vaikkakin tietoa ja uusia sovelluksia, käyttäjätunnuksia ja salasanoja tuli hengästyttävällä tahdilla, olo oli lähipäivien jälkeen vähintäänkin innokas.

Junassa aloin lukemaan ensimmäisen tehtävän materiaaleja. Siitä pääsenkin ensimmäiseen omaan kehittymiseen liittyvään asiaan. Elämäntilanne on tällä hetkellä hektinen, ja jos en heti pääse niskan päälle, en tule onnistumaan. Siksi päätin, että sen sijaan että alan suunnittelemaan aikataulua milloin teen töitä (tuntuu muuttuvan, lipsuvan, aina tulee jotain...), päätin että en suunnittele, teen aina kun pystyn, ilman tekosyitä. TV-sarjat jääköön vähäksi aikaa. Päätin että alan pitämään kirjaa ajasta jonka käytän opiskeluun. Heti kahden päivän jälkeen raakaa realismia: neljä tuntia käytetty, ilman että mitään konkreettista on saanut edes aikaiseksi. Junassa paluumatkalla Oulusta Järvenpäähän (oikein rattoisa matka, toisin kun menomatka parin tunnin yöunineen) lukaisin Ape3-matskuja ja surffasin Optimassa. Vaihdoimme ajatuksia ryhmän kanssa facessa, Lasse perusti Google Driveen kansion, minä perustin oman salaisen facebook-ryhmän. Heti maanantai-iltana illalla kaksi tuntia matskujen lukemista. No, oikeastaan tavasin tehtävänantoa ja pulisimme facessa, olemmeko ymmärtäneet oikein ja onko alkuperäinen Oulussa tehty suunnitelma järkevä. KAKSI tuntia, ilman että koko tehtävää on edes aloittanut tai että mitään konkreettista on edes tehnyt. Yhteensä siis parin ensimmäisen päivän aikana neljä-viisi tuntia pelkkää suunnittelutyötä (ensimmäinen oleellinen havainto...sitähän se opettajan työ on..!!!)

Eli edelliset ryhmäläiset olivat oikeassa. "Varaa aikaa, aikaa ja aikaa".