APE 9: Arviointi

Teeman ydinkysymys oli: Miksi arvioida? Nappasin AC:lta seuraavanlaisia pointteja:
- arviointi kertoo opiskelijalle kehittymisen osaamisessa ja opettaja saa kokonaiskäsityksen oppimisesta
- opettaja pystyy myös itse kehittymään (ovatko opiskelijat oppineet, pitääkö menetelmiä muuttaa?)

Arvioinnin ja arvostelun erot: Arviointi on kasvatuksen, perustekijä, se on jonkin kohteen arvon määrittämistä ja mukana oppimisen kaikissa vaiheissa. Arvioinnin tarkoitus on oppimisen tukeminen ja kehittäminen, se mahdollistaa oppimistapojen tehostamisen ja opetuksen kehittämisen ja sen tarkoitus on myös kehittää toiminnan laatua.
 
Arvostelu taas tarkoittaa arvosanan antamista suorituksen perusteella, se voi olla numeraalista tai sanallista.

Arviointia jaotellaan myös laadulliseen ja määrälliseen arviointiin. Laadullisella arvioidaan esimerkiksi kokonaistilannetta pienempien osien avulla, tai esimerkiksi ryhmän yhteistoimintaa. Määrällisellä laadulla voidaan mitata arvioitavaa kohdetta ja selvittää missä määrin opiskelija on edistynyt.

Uuden OPS:in mukaan arvioinnin tulee olla eettistä, oikeudenmukaista ja monipuolista. Sen tulee rohkaista ja kannustaa opiskelijaa yrittämään, arviointikulttuurin tulee olla osallistavaa, keskustelevaa ja vuorovaikutteista,  tukea oppilasta ymmärtämään oma  oppimisprosessinsa,  ja tehdä oppilaan edistyminen näkyväksi. Arvioinnin tulee kehittää myönteistä minäkuvaa ja oppimiskokemusta, ja sitä hyödynnetään myös opetuksen ja muun koulutyön suunnittelussa.

(EI mikään helppo nakki, sanon minä!)

Oma kokemukseni arvioinnista on kesän opetusharjoittelusta. Arviointi kun ei todellakaan ole sitä, että annetaan vaan opiskelijalle arvosana. Arvokas oppi tuli siitä, että yleensäkin oppimistehtävät kannattaa suunnitella niin, että niitä pystyy arvioimaan (tehtävät ovat siis arviointimenetelmiä?!) Kaivoin itselleni melkoisen kuopan, kun opetusharjoittelussa teetin 3/4 tehtävistä kirjoitustehtäviä, niitä kun on vaikea vertailla keskenään. Opiskelijat ovat niin erilaisia, tulevat erilaisista taustoista ja tuottavat erilaista tekstiä. Todella paljon arviointia helpotti selkeät arviointikriteerit, oliko opiskelija osoittanut vain osaavansa käsitteet, vai oliko hän osannut reflektoida ja kehittää? Toisaalta oli mahdoton teettä tehtäviä, joissa olisi vain pitänyt selittää käsitteitä, kun niistä ei olisi ollut mitään hyötyä. Oleellinen osa opintojaksoa oli kuitenkin se, että osaa arvioida ja kehittää omaa toimintaa. Arviointi on siis vaikeaa, mutta ainakin omassa arvioinnissa pyrin siihen, että laatu oli tärkeämpi määrää. Ja opin myös sen, että ainoa keino tuollaisessa verkko-opintojaksossa ohjata opiskelijoita, oli antaa sanallista palautetta pisteiden lisäksi, sanoisinkin että arvioinnissa tärkeintä on koko matkan ajan antaa palautetta, kehittävää, rakentavaa, myönteistä, sellaista mikä auttaa opiskelijaa ymmärtämään, onko oppinut ja mikä se oma taso on.

Monesti kuvitellaan että arviointi on tenttejä ja kokeita, näinhän se ei tietenkään ole, vaan oppimista arvioidaan koko ajan, sillä ohjataan ja motivoidaan opiskelijaa. Arvointimentelmiä on monenlaisia; opiskelijaa voidaam arvioida koko ajan matkan varrella oppimistehtävillä, portfoliolla, ryhmätöillä, projekteilla, kirjallisilla töillä tai tenteillä. Entisestään on vahvistunut se, että tenttiminen on vanhentunut tapa arvioida, koska osaamista voidaan näyttää niin eri tavoilla. Unohtamatta tietenkään opiskelijan itsearvointia tai vertaisarviointia. Vaikeaa arvioinnissa oli myös, miten antaa sitä rakentavaa palautetta opiskelijalle, kun ei voi tietää opiskelijan taustoja. Jos kyseessä on esimerkiksi arka ja ujo opiskelija? Mutta toisaalta huomasin, että ne huonotkin pisteet oli vaan osattava perustella, ja rakentavaa palautettahan opiskelija tarvitsee, jotta pystyy selvittämään mitä ei oppinut, ja petraaman seuraavaa teemaa varten.

Arviointi-teeman AC-tallenteita katsellessa olin ilahtunut siitä, miten olimme APE-opinnoissa kehittyneet opetusmenetelmien suhteen ja myös aktivoimaan opiskelijoita. Siellä sitä ihan sujuvasti opetettiin ja opittiin vuorovaikutteisesti: mm. Whiteboardia apuna käyttäen!!! :) Tosi ilahtunut olin Kaisan palautteesta, olin käyttänyt luentomatskussa itsestä otettuja kuvia. Jos ajattelee opetusmenetelmiä ja arviointia, niin pieni hulluttelu on mielestäni yes, pääasia että oppii jotakin ja se on mukavaa, tai jopa hauskaa!